Ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen ja ensimmäistä kertaa Koreassa tuli vastaan riskitilanne.
Oltiin kämppiksen kanssa päivällisellä ja lähdettiin sieltä sitten kävelemään Sungshin Women’s Universityn suuntaan. Eräässä risteyksessä tuli viereen pyörimään sellainen hämärätyyppi, johon ei vielä tuossa vaiheessa kiinnitetty huomiota.
Mentiin kauppaan ja tyyppi seurasi sinnekin. Sellainen erittäin paljonOlli Hokkasen näköinen tyyppi. Vaaleaksi värjätyt hiukset, huppari, reisitaskuhousut ja sandaalit. Ikää varmaan 14-16 vuotta. Näytti aika rähjäiseltä. 160-165 cm, 65-70 kg.
Kaupassa tyyppi seurasi meitä. Ulko-ovella tajusimme, että tyyppi todellakin seuraa. Samalla näimme, että varasti ihan pokkana kaupasta jonkin juoman. Ei sanonut mitään, ei puhunut mitään.
Lähdimme siitä sitten muutaman metrin päästä kaupalta poispäin nähdäksemme seuraako tyyppi todellakin. Juu, tuli siihen taas pyörimään. Pyöriskeli ympärillämme, juomapurkki toisessa kädessä ja toinen käsi taskussa. Mistä sitä tietää, mitä taskussa on; neula, puukko. Hyypiö ei reagoinut mitenkään siihen, vaikka tajusimme, että hän seuraa meitä. Pyöri siinä ympärillä. Oliko mielenvikainen vai aineissa, ei tietoa.
Alkoi jo palaa hermot, mutta eihän tuollaiseen voi miten tahansa suhtautua, koska ei vastannut edes kysymyksiin, mumisi vain ja jatkoi pyörimistään, käsi taskussa. Ei siinä sitten mikään auttanut, 5 minuuttia oltiin paikallamme, eikä hyypiö tajunnut mitään, pyöri vain käsi taskussa.
Sen jälkeen päätimme lähteä kävelemään nopeasti karistaen tollon kannoilta, mutta eikös hyypiö jatkanut vieläkin seuraamista. Siinä tarvittiin sitten sellainen 10 minuutin nopea kävely harhautuksineen ennen kuin iilimato jäi jälkeen.
Hämärä tyyppi.Tuollaisia on tullut joskus vastaan Suomessa, Venäjällä ja Ukrainassa, mutta ei vielä täällä. Ihan terve muistutus kuitenkin, että osaa pitää silmänsä auki lintukodossakin.
Hiljaiselo johtui muun muassa kokeista, jotka ovat onneksi nyt takana…tai siis ennen kuin loppukokeet tulevat touko-kesäkuussa. Viimeinen välikoe oli sunnuntaina…
1. Flunssa oli sitkeä, mutta lähti, kun kävin hakemassa rohtoja koulun terveydenhoitajalta. Täällä ei ole uusintakokeita, joten rohdot ovat sen mukaisia. Hoitavat takuulla kuntoon. Kolme tuollaista kuvassa näkyvän kaltaista pussillista vetäisin kahden päivän aikana ja tauti lähti. Koska uusintakokeita ei ole, niin sairaanakin on osallistuttava. Siksi tuollaisia rohtopaketteja tehdään. Ei siinä yksi burana auta.
2. Kokeisiin valmistautumisessa tuli pienoinen kiire. Sitä kun ajattelee, ettei ole mitään kiirettä, niin ei mitään teekään. Sitten onkin yhtäkkiä paperi edessä. Korean koe meni ok, mutta economicsin koe taitaa olla siinä ja siinä. Piti laskea, enkä viitsinyt opetella yhtään kaavaa. Toivottavasti päättelemällä meni edes jotenkin päin.
3. Selvisi tuona aikana sekin, että olen Koreassa myös syksyn. Liian hyvä paikka, että kannattaisi jättää puoleen vuoteen, jos on mahdollisuus pitempään. Olen huomannut senkin, että olen tupajumiutunut Souliin. Aikaisemmin oli hirmuisia matkustussuunnitelmia, mutta nyt sitä vaan on Soulissa. Onneksi on sen verran iso paikka, ettei heti kyllästy…
4. Suomen kesä on vähän kinkkinen. Koska lentoliput maksavat kesäkaudella aivan älyttömiä. Tosin Aeroflotilla pääsisi edullisesti, mutta en vieläkään aivan luota kyseiseen yhtiöön. Ovathan he tietysti parantaneet, mutta maine on aika lujassa…Saa nähdä, milloin pääsen Suomeen. Syyslukukausi alkaa vasta syyskuussa, joten aikaa kyllä olisi. Toisaalta voisi yrittää etsiä töitäkin.
5. Huomenna pääsisin jonkin uuden firman avajaisiin. Pitäisi laittaa puku päälle ja edustaa “ulkomaalaista”. Näyttää kuulemma investoijien silmissä hyvältä, kun paikalla on ulkomaalaisia. Kai tuonne voisi mennä, vaikka ei olekaan hyviä kenkiä…verkostoitumista, suhteita, ei niistä haittaakaan ole. Vaikutti muutenkin kiintoisalta firmalta; jokin it-yritys, jonka yksi toiminta-alue on liiketoimintatiedon hallinta.
Tällä sitkeä flunssa lopultakin lähti. Tai kolmella tuollaisella annoksella.
Puhdistavat täällä sitten talotkin. Aamulla herätessä seinällä roikkui 4-6 hämähäkkimiestä.
Ei täällä pizzaa ole tullut syötyä…kahteen kuukauteen, mutta korealainen pizza maistuu oikeastaan paremmalta. Ja terveellisemmältä. Sellainen piiraan ja pizzan välimuoto.
Korean luokan seinällä on tällainen. Ei sitä aina uskoisi, että on yliopistossa. Vaikuttaa välillä ihan lukiolta.
Löytyy Soulista noita melko suomalaishenkisiäkin paikkoja…
Viime aikoina olen miettinyt lähinnä sitä, että hakisin vielä toiseksi lukukaudeksi opiskelemaan. Puoli vuotta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta.
Sitä paitsi en ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi missään muussa kaupungissa. Olo on jopa parempi kuin silloin, kun muutin idästä Tampereelle.
Samalta kuitenkin tuntuu. Ensin on sellainen olo kuin olisi hukkumaisillaan ja sitten nousee viime hetkillä pintaan ja hengittää. Alussa on hämmentynyt ja sekava. Vasta sitten tajuaa asioiden hienouden ja kaikki mahdollisuudet.
Soul tuntuu kotoisammalta kaupungilta kuin yksikään muu. Sopii mentaliteettiini täydellisesti. Kaiken lisäksi ihmiset ovat iloisia ja avoimia, mutta eivät ylisosiaalisia.
Tuo merkitsee paljon, koska yleensä eli aina ympärillä olevien ihmisten olemus vaikuttaa niin paljon minuun.
Tällä hetkellä tuntuukin kovin järkyttävältä, että palaisin kovaan Suomeen. Arvelen, että parin kuukauden kuluessa olisin taas olotilassa, joka korventaa sisältäpäin.
Tietysti ulkomailla on aina ulkomaalainen, mutta jos plussat ja miinukset kasataan, niin Soulissa viihtyisin pitempäänkin. Ans kattoo ny…
Joka tapauksessa tuntuu, että olen löytänyt maanpäällisen paratiisin. Se on varmaan aika hyvä juttu ihmiselämässä…
Korean historiasta kertovassa museossa…ööö….eikös tuo ole Homer Simpson?
Joskus kotiin tulee mentyä tähän aikaan. Nöyryytys.
Tänään on parlamenttivaalit eli vapaapäivä. Koreassa näyttää olevan jonkin verran yhden päivän lomia, mutta ei sellaisia pitkiä lomia (esim. pääsiäinen) kuin Suomessa.
Koulussa on pitänyt kiirettä, koska kaikki tehtävät pakkautuivat parin viikon sisälle. Toivottavasti sen jälkeen helpottaa. Ehtii tehdä muutakin.
Immigration officessa kaikki sujuikin nopeasti, koska kv. toimisto oli varannut etukäteen ajan. Siinä meni ehkä 20 minuuttia, vaikka oppaissa uhkasivat monella tunnilla. Toisaalta olin yksin enkä ryhmän mukana, mikä varmasti vaikutti.
Kohta pitäisi lähteä museoon. Tai jonnekin, en vielä tiedä. Kirsikkapuut taitavat kukkia, mutta tänään on pilvistä. Eilen oli melkein helle…varmaan yli 23 astetta ja aurinkoista. Mutta oli pakko kirjoittaa esitelmää, joten en ehtinyt Yeouido-saarelle kuvaamaan kirsikkapuita.
Maalis-huhtikuun vaihteessa on ilmeisesti tapahtunut jotain kosmista, mikä on sekoittanut ajankulun.
Tällä hetkellä aika kuluu liian nopeasti, mutta mitään ei silti oikein ehdi tehdä.
Pitäisi opiskella politiikkaa, taloutta ja kieltä. Sitten pitäisi nähdä maata, tavata korealaisia, pyöriä vaihtareiden kanssa, tavata korealaisia, tavata korealaisia ja yrittää juurtua paikkaan.
Juurtumista onkin tapahtunut, mutta silti on jarru päällä, jotta ei sitten aivan hajottaisi palata Suomeen. Hajottaa se silti, mutta ainahan tapahtuu asioita…
Jotkut eivät kuulemma pidä korealaisista, koska korealaiset ovat kuulemma niin etäisiä. Ehkä ovatkin asian ilmaisseen intialaisen mielestä, mutta kyllä täällä hivenen sosiaalisempia ollaan kuin Suomessa. Tai sitten ovat vain kiinnostuneempia kalpeanaamoista kuin intialaisista. Tiedä häntä.
Tänään sain soiton koulun toimistosta. Joku korealainen on tulossa vaihtoon TTY:lle ilmeisesti ensi syksynä. Jeee! Eipähän tule niin pahoja vierotusoireita, jos voi vaihtaria opastaa.
Hmmm…yläkerrasta kuuluu taas älämölöä. Siinä huomaa läntisen ja arabikulttuurin eron, että länkkärit lähtevät yleensä baareihin mekastamaan. Yläkerran saudiyhteisö puolestaan hoilaa karaokea yötä myöten ja nauraa räkättää. Eivät juo, eivät käy baareissa, mutta meluavat kyllä mahtavasti.
Ei tarvitse nukkua.
> Pakko laittaa tähän video ovestamme. Pitää hirveää metakkaa, mutta ei läheskään niin pahaa kuin yläkerta. Mitä huonommaksi paristot menevät, niin sitä suurempi show. Tuossa vaiheessa asiat olivat vielä suht hyvin…sitten paristot hiipuivat…
> Baseball-pelissä LG vs. Samsung tapahtui jotain myös kentällä. Luulisin.
Tuntuu, että viikossa on liian vähän päiviä. Kun Soulissa lähtee käymään jossakin, esimerkiksi kaupunginosassa, niin siihen menee nopeasti koko päivä. Ja yleensä samalla löytää jotain kiinnostavaa – sielläkin pitäisi sitten käydä. Nyt en voi edes kuvitella, että Soulin saisi edes huonosti haltuun viikossa tai edes parissa. Soul vaatii aikaa.
Kävin parin korealaisen kaverin kanssa katsomassa Seoul vs. Daegu -matsin. Seoul voitti 3-1, mikä otti kavereita päähän, koska kannattivat Daegua. Jättistadion. Yksi MM-kisojen 2002 stadioneista. Sitten käytiin syömässä – öh, korealaisittain.
Perjantaina käytiin tutustumassa Han-jokeen ja 63 Buildingiin, josta avautuu hyvä päivänäköala Soulin ylle. Pois tullessa metro vaan pysähtyi. Ei ollut kyydissä juuri ketään. Olisi ilmeisesti pitänyt nousta aiemmin pois, mutta ei koreankielisistä kuulutuksista mitään tajua. Mutta miksi jäädä metroon, jossa ei ole kuin yksi korealainen… Pistän nälän syyksi. Tuli kuitenkin nähtyä tyhjä metro
Tuo selittänee, miksi kovin lähelle Han-joen rantaa ei rakenneta. Vesi näyttää nousevan melkoisesti…
Arvaa mitä?
Nyt on pakko nukkua. Maanantait ovat opiskelupäiviä (klo 9-18…) Onneksi tiistai on vapaa
Alkuviikko on mennyt yllättäen opiskellessa. Saatiin lopultakin korean kielikurssin ryhmät kasaan. Maanantaisin ja torstaisin olisi tunteja. Tiistaista tuli siis vapaapäivä.
Olen tehnyt tänään yhden ryhmätehtävän ja opiskellut riskien hallintaa. Tuossa jälkimmäisessä on ilmeisesti jossain vaiheessa laskemista. Plääh. Luulin, ettei tarvitsisi Koreassa tarttua laskimeen. No, vaihtelua…
Kurssien sisällöistä…hieman ihmetyttää se, että lukemista, esitelmiä ja tehtäviä on paljon, mutta itse luennot ovat enimmäkseen turhaa jorinaa, vaikka ne kestävät 2-3 tuntia.
Nyt lähden ulos kävelemään. Koko päivä meni nimittäin sisällä väsätessä.
Käyhän lukemassa myös Korean Kaikua, jos kiinnostaa toisenlainen näkökulma Koreaan.
P.S. Niin, tänään oli näköjään Kauppalehden nettisivuilla valtava Finnairin mainos. Siellä kaupattiin kesäkuussa alkavia lentoja Koreaan. Eipä tarvitse paljon miettiä, mihin sitä jatkossa matkustaa, kun Eurooppa alkaa tökkiä…
Baari, johon ulkomaalaiset pääsevät ilmaiseksi ja jossa on paljon ilmaista kuulostaa järjettömältä idealta. Sellainen kuitenkin oli Hongdaessa. Muistaakseni Bar Boom tai jotain. Sitä ennen Zen ja sen jälkeen FF, jossa oli livebändi ja muutakin musiikkia kuin siirappia.
Karaoken missasin jälleen kerran. Puhelimesta loppui akku ja kadotin muut. Olisi kestänyt seitsemään tai kahdeksaan karaokehuoneessa joikaaminen. Sen sijaan menin aamumetrolla kotiin. Metro on yöllä kiinni, mutta asemat aukeavat näköjään reilusti ennen ensimmäisen metron lähtemistä. Metro olikin täynnä ihmisiä, jotka nukkuivat ja sitten sinne lappasi vanhuksia, jotka olivat ilmeisesti lähdössä heti aamusta vuorille kuntoilemaan.
Nyt on ollut pari päivää sateista. Toivottavasti ei ole ensi torstaina, kun on edessä retki Pohjois-Korean rajalle.
Asenne oli ainakin kohdallaan bändillä, joka FF:ssä soitti. Melko pieni paikka, mutta dj soitti musiikkia, joka toi mieleen Doriksen Tampereella. Itse asiassa paikka muistutti monella tapaa Dorista.
Matkalla Gwanaksan-vuorelle.
Vuoren juurella oli myytävänä ruokaa ja kiipeilyvarusteita. En taaskaan tajunnut syödä aamupalaa, enkä ostanut tuostakaan mitään. Eikä ollut edes kiipeilyvarusteita tai siis hyviä kenkiä. Mutta hyvin pärjää ilmankin.
Välillä pystyi kävelemään, välillä piti kiivetä käsien avulla. Ei se paljon naurata, kun 70-vuotiaat mummot menevät vuorilla kuin vuorigasellit ja itse joutuu varomaan koko ajan, ettei tipahda.
Alueen vuoret kohoavat 400:sta yli 600 metriin.
Piknillä ilmeisesti. Vihreistä pulloista nappailevat sojua (alkoholipros. yleensä noin 19,5). Alasmenomatkalla melua kuuluikin melkoisesti. Hauskaa, hauskaa.
Teki lievästi sanottua hyvää käydä vuorilla. En muista enää vuoren nimeä, mutta sinne pääsee Seoul National University -metroaseman luota. Kävelyä ja vähän kiipeilyä. Raitista ilmaa, aurinkoa ja kaiken lisäksi mukavien ihmisten kanssa.
Teki myös hyvää päästä vähäksi aikaa pois kaupungista. Vaikka vuorilla olikin väkeä älyttömästi, niin oli siellä myös rauhallista. Eikä tarvinnut jatkuvasti väistää ihmisiä/autoja/mopoja.
Erikoista oli myös se, että vuorilla näkyi paljon vanhempaa polvea, jotka menivät vaativissakin rinteissä. Kaiken lisäksi jotkut söivät ja joivat sojua vuorella…tai taisi olla jotain kotipolttoista. Tarjosivat länkkäreillekin maistiaisia.
Valkonaamat olivat tuon reissun jälkein punaisia ja päivettyneitä. Nyt on olo väsynyt, mutta tyytyväinen. Pitää ruveta harrastamaan vähintään joka toinen viikko noita luontoretkiä. Ottaa vaikka eväitä mukaan. Pitää kysyä jotain korealaisiakin mukaan joskus.
Kuvia pistän myöhemmin. Nyt olen evakossa. Tekisi mieli nukkua, mutta lähden mieluummin tutustumaan paikalliseen elämään.
Jotenkin tuntuu väkivaltaiselta ja arvaamattomalta maalta jo näin kuukauden etäisyyden jälkeen. Euroopan maissa asuessa tai kulkiessa Suomen erilaisuutta ei niin voimakkaasti huomaa, mutta korealaisesta kulttuurista katsottaessa se jotenkin järkyttää.
En tiedä, onko vika ihmisissä vai yhteisössä, johon ihmiset ovat kasvaneet. Vai onko vika arvoissa, moraalissa ja eettisissä periaatteissa… Vai onko vika pimeydessä, talvessa, loskassa ja ihmisten vähyydessä. Jossain on mennyt jotain pieleen ja pahasti monissa ihmisissä.
Täällä olen nähnyt, kuinka pomo läksyttää alaistaan ulkona. Huutaa kovaan ääneen jalkakäytävällä liikkeen edessä. Alainen pitää käsiä alhaalla ristissä kuin katuva pikkulapsi, eikä uskalla katsoa pomoaan silmiin. Molemmat sellaisia 40-50-vuotiaita miehiä. Mutta tuo kuuluu varmaankin siihen kungfutselaiseen hierarkia-ajatteluun. Siinä toinen kunnioittaa ja tottelee, toinen puolestaan huolehtii ja on reilu.
Voi sekin olla rasittavaa, eikä sitä hierarkioiden tärkeyttä länkkäri omalla kohdallaan helposti huomaa, koska ei ole kasvanut samassa yhteisössä.
Arvaamatonta väkivaltaa, ryöstöjä ja muita epämukavia yllätyksiä täällä ei vaan näytä olevan. Ja jos on, niin ihmiset ovat kuulemma todella järkyttyneitä.
Suomessa turtuu siihen, että kaduilla tapahtuu mitä vain. Väkivaltaisuutta alkaa pitää ihmiseen kiinteästi kuuluvana asiana, vaikka todellisuudessa se taitaakin olla vain villieläimien tapa selviytyä. Onhan Korealla sotaisa ja väkivaltainen historia, eikä rauhaa ole vieläkään solmittu, mutta väkivallan syyt ovat usein olleet peräisin rajojen takaa.
Asiaan mitenkään liittymättä. Jalkapallomuseon masiinasta sai tällaisen kuvan. Minua tuosta kuvasta ei varmaan tunnista. Sulaudun niin hyvin joukkoon. Joopajoo.
