Home sweet Seoul eli Taiwanista pois

1. Hyvää äitienpäivää sunnuntaina. Ja hyvää Buddhan syntymäpäivää maanantaina – sen takia maanantai on vapaapäivä Jee.

2. Taipeissa, Taiwanissa riitti tekemistä kolmen päivän aikana. Tuollaiset pikareissut ovat käteviä, ei tule turhaan lorvittua, vaikka siinäkin on puolensa. Taipeissa 3 päivää on max, paitsi jos lähtee luontoon tai muualle Taiwaniin.

2 a) Taiwaniin mennessä Kiina-Taiwanin rajaviranomaiset tutkivat pitkään varsinkin Venäjän ja Ukrainan viisumeita passistani.

Sitten tutkivat passianikin. Se on jo kahdeksan vuotta vanha ja vähän huonossa kunnossa.

Katsoivat, onko sivuja poistettu… Sitten kyselivät, että onko ensimmäinen kerta Kiinassa jms. Sitten lopulta pääsin lentoasemalla eteenpäin ja näky oli melkoinen. Normaalisti seinillä on kännykkämainoksia, mutta Taiwanissa oli seinän kokoisia julisteita, joissa pyydettiin YK:ta tukemaan Taiwania.

Yhdessä luki, että 800 Kiinan ohjusta osoittaa parhaillaan kohti taiwanilaisia ja kuvassa oli lapsia. Taiwan haluaa itsenäisyyttä rohkeasti, mutta tuskin emo-Kiina antaa osien irrota. Melko itsenäiseltä osalta Taiwan kuitenkin vaikuttaa.

2 b) Taipeissa on muutama miljoona asukasta. Sanotaan, että kiinalaiset perinteet ovat taiwanissa säilyneet erittäin hyvin, koska kommunismi ei ole niitä muokannut, kuten mantereen puolella. Kaduilla näki jonkin verran kiinalaista ja varsinkin näinä päivinä buddhalaista toimintaa. Suitsuke tuoksui jopa konepajassa – ja välillä haisi “stinky tofu”. Niin, kuulemma haisee ja maistuu paskalta. Paikallinen erikoisuus. En ehtinyt kokeilla.

Taipeissa on myös käärmekatu, joka jäi itsensä kiduttajalta väliin aikapulan takia.

Ehdin sentään käydä toistaiseksi maailman korkeimmassa rakennuksessa, Taipei 101:ssä. Eihän noissa pilvenpiirtäjissä ole tietyn kerrosmäärän jälkeen mitään ihmeellistä. Maisemat ovat aina melko samanlaisia.

Kuten näkyy, ylhäällä ei ole mitään nähtävää. No, kieltämättä tuo näyttää kuvasta katsottuna paljon mielenkiintoisempaa kuin ikkunasta katsottuna. Hö.

Erityisesti huomiota kiinnitti Hello Kittyn kaikkivoipaisuus. Kittyn avulla myytiin mm. vaatteita, kännyköitä, ruokaa, puhelimia; laitetaan Kitty näyteikkunaan, niin jopas tulee asiakkaita. Iik.

Asuin Eight Elephants -hostellissa. Ihan siisti, halpa, pari kuuden sängyn huonetta, 1-2 hengen huoneita. Olin tuollaisessa kuuden hengen huoneessa. Loistava ilmastointi ja mukava henkilökunta.

Oma avain, yksi viihtyisimmistä hostelleista, joissa olen ollut. Melko paljon amerikkalaisia ja englantilaisia. Jotenkin sellainen hipahtava paikka…tai ainakin ympäristön tiedostava nykykielellä ilmaistuna.

Sijainti on hyvällä paikalla, Guting-metroasema muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ja Gutingista puolestaan pääsee keskusasemalle muutamassa minuutissa. Lisäksi lähellä sijaitsee yksi night market, yöksi avattava tori ja ravintoloita. Noiden marketien tienoille yöelämä sitten keskittyykin Taipeissa. Monet baarit on jostain syystä “naamioitu” café-nimen alle.

Taipei on likaisempi ja köyhemmän oloinen kuin Soul.

Tosin hostellissa tapaamani amerikkalais-italialaisen Angelon mukaan manner-Kiina on paljon likaisempi. Ihmiset Taiwanissa olivat keskimäärin huonommassa kuosissa kuin korealaiset. Sen selittänee ruoka, jossa tuntui olevan rasvaa melko paljon verrattuna korealaisten ruokaan.

Taipeissa söin ensimmäisen oikean pizzan yli kahteen kuukauteen. Maistui kieltämättä hyvältä ja epäterveelliseltä…

Tällaista naposteltavaa kaipaisi Suomeenkin. Friteerattua tofua, tulista kastiketta. Parhaimpia maistamiani tofuruokia. Ei tosin kovin rasvatonta (mikä tässä Koreassa on, että heti iskee terveyspoliisi pintaan, kun on vähänkin rasvaista ruokaa…).

No, oli Taipeissa kyllä paljon kauniitakin ihmisiä…tai sitten he vain erottuivat huonokuosisten joukosta. Lisäksi tuntui siltä, että lähialueilla oli paljon amerikkalaisia…oli niitä mukaviakin, mutta sitten on näitä meluavia punaniskoja, jotka urpoilevat kaduilla kuin maailman omistajat. Soulissa nuo ehkä keskittyvät Itaewoniin…ja koska sen tietää, niin Itaewoniin ei tule mentyä enää koskaan. Silti enemmän pistävät silmään jättikokoiset länkkärit…en tiedä vaikuttavatko geenit vai ravinto, mutta jotain on länsimaissa pielessä noin esteettisesti ajatellen…

Taipei oli myös vihreämpi kuin Soul. Ensimmäisenä tuli mieleen, että saavuin Suomeen, mutta palmut pilasivat tunnelman Ja, ah, kuinka helppoa oli suunnistaminen, koska kaduilla oli nimet. Tai niin luulin, mutta huomasin sitten, etten lukenut nimiä. Nopeampaa oli suunnistaa rakennusten avulla. Sen olen huomannut, että koska en enää tuijota katujen nimiä, niin en eksy kaupungeissa. Jotain Soul on opettanut

2 bb) Skootterit. En muista varmaksi, mutta muistelen lukeneeni jostain, että Taipeissa on maailman suurin skootteritiheys. Sen kyllä huomaa. KAIKKI ajoivat skoottereilla. Mummot, perheet (isä+äiti+lapsi samalla kulkupelillä), melko nuorelta näyttävät lapset ja koira. Kyllä, corgi istui skootterissa, kun isäntä paineli menemään. Skoottereille on risteyksissä omat odotusalueet. Lisäksi niitä tulee vastaan jalkakäytävillä ja joka paikassa. Ei niillä ole liikennesääntöjä. Pian sitä oppii kuitenkin väistelemään. Kävelee vain tarpeeksi lähellä seinää. Ihme sakkia. Sätkä huuleen ja skootterin selkään. Ajattelin kuvasarjaa; skootterilla ajavien kasvot. Tulee heti kuvasarjan nukkuvat talovahdit jälkeen

Taipeilainen parkkipaikka. Piste.

2 bbb) Kaakelit. En tajua, miksi taipeilaiset vuoraavat liikkeiden edustat vastaavanlaisilla kaakeileilla, joita käytetään kosteissa tiloissa. Ainakaan minun kenkäni ja sateen kostuttamat kaakelit eivät sopineet yhteen. Muutaman kerran heitin melko loistavat breakdancet. Välillä oli kuuma, yli 30 astetta ja välillä satoi kuin saavista, joten tanssaajalla valui hiki. Mutta kosteus teki hyvää hipiälle, koska Soulin ilmasto on kuiva.

Kylpyhuone? Ehei. Ihan tavallinen katu. Liukas.

2 c) Oli hienoa käydä Taiwanissa, mutta vielä hienompaa oli palata Souliin. Jokin selittämätön juttu Soulissa on. Lentokentällä Taiwanissa piti mennä huutavan teinityttölauman reunustaman käytävän läpi. Ilmeisesti odottivat jotain paikallista tähteä saapuvaksi vai olivatko kuulleet breakdance-esityksestäni? Viimeistään tuossa vaiheessa rupesin miettimään, mikä ihme saa ihmiset noin suuriksi faneiksi.

Vähän tuon jälkeen joku kiinalainen menetti hermonsa jonotuksessa ja rupesi huutamaan virkailijalle. Sitten tuli iso poliisi ja vei tyypin pois. Pieni oli tyyppi, mutta rohkeutta ei puuttunut.

3. Ilmeisesti opiskelen kesäkuukaudet täysillä koreaa. 5 päivää viikossa. Joka päivä 4 tuntia. Syksyllä olisi tarkoitus tehdä sama korkeammalla tasolla. Sen jälkeen pitäisi osata koreaa auttavasti.

Tuskaahan tuo kesä tulee olemaan, mutta pakko opetella koreaa nyt, kun on mahdollista. Eikä täällä oikein mistään saa kiinni, jos ei opettele kieltä.

Oli muuten hauska huomata, että Taiwanissa kiinaa lukiessa poimin vain samoja kirjaimia kuin on koreassa. Koreaan on näköjään valittu ne selkeimmät ja suurimmat merkit kiinasta Elokuussa olisi lomaa, mutta saa nähdä pääsenkö Suomeen, koska lentolippujen hinnat ovat vielä tuossa vaiheessa melkoiset. Anskattoo.

4. Lopetin kynsien lyhentämisen puremalla. Aikansa kutakin…noin 20 vuotta siis…

5. Nyt olen kuukauden yksin omassa huoneessa Sitten pari viikkoa ja muutan toiseen omaan huoneeseen, jos lupaukset pitävät Jee.

Muita kuvia TAIWANISTA:

Pahoittelut heijastuksesta. Otettu näyteikkunasta. Oli siinä ja siinä, etten mennyt ja ostanut itselleni tuota kuvan hymyilevää, punaista kalaa. Ja ne, jotka väittävät, että kaloilla ei ole tunteita voivat juosta mereen. Katso, vasemmalla selvä yrmy, kuvassa myös yksi apaattinen.

New York? Ei, ihan Taipei. Ihmiset puhuvat monissa paikoissa englantia…vaikea on välillä uskoa, että kyseessä on pala Kiinaa.

Yleinen näky. Kuvan koira oli jalkakäytävällä ensin selällään, rupesi sitten pyörimään. Monissa ravintoloissa lemmikkinä on kissa tai koira. Suomalainen Hygieniaviraston Ylitarkastaja olisi varmasti sydänhalvauksen partaalla, mutta mitä väliä loppujen lopuksi…

Pala sisäpiirin vitsailua. “Päissäsä!”, “Turha siinä on pääkalloa leikkiä!”

Taiwanin pörriäiset. Tuon skootteripaljouden jälkeen Soulin skootterit eivät tunnu enää miltään.

Takaisin Koreassa

Kielitankkaus

Korealainen koulutusjärjestelmä uskoo tankkauksen voimaan. Samaan kuin kiinalainenkin. Suomessa on tottunut siihen, että yrittää tajuta, mistä asiat johtuvat. Pänttääminen tulee mieleen vain, kun aikapula yllättää. Täällä ei kuitenkaan ehdi tajuta, koska vauhti on niin nopea, joten pitää tankata.

Viime viikot olen yrittänyt opiskella koreaa. Jotain on tarttunut haaviin, mutta sanojen opettelu vaatisi enemmän aikaa. Se johtuu enimmäkseen siitä, ettei korean sanoille ole mitään kontekstia. On paljon helpompi muistaa esimerkiksi venäjän tai italian sanoja, koska ne voi aina johtaa jonkin toisen kielen sanasta.

Ehkä jonakin päivänä jokin loksahtaa ja korea alkaa sujua jouhevammin.

Ja perjantaina viikonloppumatkalle Taiwaniin. Ei kyllä huvittaisi lähteä, mutta kai se on ihan ok reissu. Matka tuli varattua pari kuukautta sitten, eikä silloin ollut tietoa nykytilanteesta. Kai sitä pitäisi enemmän Soulin ulkopuolellakin käydä, mutta helposti tänne jämähtää, sillä jokainen päivä tuntuu menevän ohi nopeammin kuin ehtii huomata.

Videolla ihmeellinen kämppä. Aluksi jaettu huone, jossa olen siis nyt (13.5.) yksin. Kohta muutan viikoksi yhden hengen huoneeseen (videolla ekana eteisessä näkyvä ovi) ja kesäkuussa keittiön jälkeen näkyvään huoneeseen.

Välikokeet viimeinkin ohi

Hiljaiselo johtui muun muassa kokeista, jotka ovat onneksi nyt takana…tai siis ennen kuin loppukokeet tulevat touko-kesäkuussa. Viimeinen välikoe oli sunnuntaina…

1. Flunssa oli sitkeä, mutta lähti, kun kävin hakemassa rohtoja koulun terveydenhoitajalta. Täällä ei ole uusintakokeita, joten rohdot ovat sen mukaisia. Hoitavat takuulla kuntoon. Kolme tuollaista kuvassa näkyvän kaltaista pussillista vetäisin kahden päivän aikana ja tauti lähti. Koska uusintakokeita ei ole, niin sairaanakin on osallistuttava. Siksi tuollaisia rohtopaketteja tehdään. Ei siinä yksi burana auta.

2. Kokeisiin valmistautumisessa tuli pienoinen kiire. Sitä kun ajattelee, ettei ole mitään kiirettä, niin ei mitään teekään. Sitten onkin yhtäkkiä paperi edessä. Korean koe meni ok, mutta economicsin koe taitaa olla siinä ja siinä. Piti laskea, enkä viitsinyt opetella yhtään kaavaa. Toivottavasti päättelemällä meni edes jotenkin päin.

3. Selvisi tuona aikana sekin, että olen Koreassa myös syksyn. Liian hyvä paikka, että kannattaisi jättää puoleen vuoteen, jos on mahdollisuus pitempään. Olen huomannut senkin, että olen tupajumiutunut Souliin. Aikaisemmin oli hirmuisia matkustussuunnitelmia, mutta nyt sitä vaan on Soulissa. Onneksi on sen verran iso paikka, ettei heti kyllästy…

4. Suomen kesä on vähän kinkkinen. Koska lentoliput maksavat kesäkaudella aivan älyttömiä. Tosin Aeroflotilla pääsisi edullisesti, mutta en vieläkään aivan luota kyseiseen yhtiöön. Ovathan he tietysti parantaneet, mutta maine on aika lujassa…Saa nähdä, milloin pääsen Suomeen. Syyslukukausi alkaa vasta syyskuussa, joten aikaa kyllä olisi. Toisaalta voisi yrittää etsiä töitäkin.

5. Huomenna pääsisin jonkin uuden firman avajaisiin. Pitäisi laittaa puku päälle ja edustaa “ulkomaalaista”. Näyttää kuulemma investoijien silmissä hyvältä, kun paikalla on ulkomaalaisia. Kai tuonne voisi mennä, vaikka ei olekaan hyviä kenkiä…verkostoitumista, suhteita, ei niistä haittaakaan ole. Vaikutti muutenkin kiintoisalta firmalta; jokin it-yritys, jonka yksi toiminta-alue on liiketoimintatiedon hallinta.

Tällä sitkeä flunssa lopultakin lähti. Tai kolmella tuollaisella annoksella.

Puhdistavat täällä sitten talotkin. Aamulla herätessä seinällä roikkui 4-6 hämähäkkimiestä.

Ei täällä pizzaa ole tullut syötyä…kahteen kuukauteen, mutta korealainen pizza maistuu oikeastaan paremmalta. Ja terveellisemmältä. Sellainen piiraan ja pizzan välimuoto.

Korean luokan seinällä on tällainen. Ei sitä aina uskoisi, että on yliopistossa. Vaikuttaa välillä ihan lukiolta.

Löytyy Soulista noita melko suomalaishenkisiäkin paikkoja…

Flunssaa

Flunssainen viikon alku. Vaikka sää on melko kesäinen, niin vilustuin lauantaina, kun olin kirsikkapuupiknillä Han-joen rannassa.

Tuulista oli ja ilmeisesti siitä tuli flunssa. Ei ole Corsodylia mukana, joten en ehtinyt flunssaa estää.

Sattui flunssa vielä surkealle päivälle, sillä tänään pidin esitelmän Korean nationalismista. En muista tarkkaan, miten meni, mutta pääasia, että on ohi.

Ei tuollaista flunssassa pitäisi tehdä, englanniksi ja vielä aiheesta, joka ei ole kovin tuttu.

Koreassa on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että eivät ole oikein ajatukset pysyneet perässä. Joskus se on ihan hyväkin.

Luultavasti haen kuitenkin myös syksyksi tänne, jotta ehdin oppia korean kieltä. Nyt sitä ei ole oikein ehtinyt opiskella, koska on pitänyt lukea muita aineita ja väsätä esitelmiä.

Ööh, pakko ilmeisesti ostaa kortti kuntosalille, vaikka olen aina pitänyt kuntosalilla huhkimista tyhmänä – jos kerran voi mennä luontoonkin. Mutta ei täällä voi – eli kortti pitää hankkia.

Jotenkin on kadonnut kirjoittamisesta fokus, mutta kai se kohta palaa.

Voi johtua flunssasta.

Voi johtua muustakin.

Lähtemisen vaikeudesta

Viime aikoina olen miettinyt lähinnä sitä, että hakisin vielä toiseksi lukukaudeksi opiskelemaan. Puoli vuotta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta.

Sitä paitsi en ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi missään muussa kaupungissa. Olo on jopa parempi kuin silloin, kun muutin idästä Tampereelle.

Samalta kuitenkin tuntuu. Ensin on sellainen olo kuin olisi hukkumaisillaan ja sitten nousee viime hetkillä pintaan ja hengittää. Alussa on hämmentynyt ja sekava. Vasta sitten tajuaa asioiden hienouden ja kaikki mahdollisuudet.

Soul tuntuu kotoisammalta kaupungilta kuin yksikään muu. Sopii mentaliteettiini täydellisesti. Kaiken lisäksi ihmiset ovat iloisia ja avoimia, mutta eivät ylisosiaalisia.

Tuo merkitsee paljon, koska yleensä eli aina ympärillä olevien ihmisten olemus vaikuttaa niin paljon minuun.

Tällä hetkellä tuntuukin kovin järkyttävältä, että palaisin kovaan Suomeen. Arvelen, että parin kuukauden kuluessa olisin taas olotilassa, joka korventaa sisältäpäin.

Tietysti ulkomailla on aina ulkomaalainen, mutta jos plussat ja miinukset kasataan, niin Soulissa viihtyisin pitempäänkin. Ans kattoo ny…

Joka tapauksessa tuntuu, että olen löytänyt maanpäällisen paratiisin. Se on varmaan aika hyvä juttu ihmiselämässä…

Korean historiasta kertovassa museossa…ööö….eikös tuo ole Homer Simpson?

Joskus kotiin tulee mentyä tähän aikaan. Nöyryytys.

Vapaapäivä

Tänään on parlamenttivaalit eli vapaapäivä. Koreassa näyttää olevan jonkin verran yhden päivän lomia, mutta ei sellaisia pitkiä lomia (esim. pääsiäinen) kuin Suomessa.

Koulussa on pitänyt kiirettä, koska kaikki tehtävät pakkautuivat parin viikon sisälle. Toivottavasti sen jälkeen helpottaa. Ehtii tehdä muutakin.

Immigration officessa kaikki sujuikin nopeasti, koska kv. toimisto oli varannut etukäteen ajan. Siinä meni ehkä 20 minuuttia, vaikka oppaissa uhkasivat monella tunnilla. Toisaalta olin yksin enkä ryhmän mukana, mikä varmasti vaikutti.

Kohta pitäisi lähteä museoon. Tai jonnekin, en vielä tiedä. Kirsikkapuut taitavat kukkia, mutta tänään on pilvistä. Eilen oli melkein helle…varmaan yli 23 astetta ja aurinkoista. Mutta oli pakko kirjoittaa esitelmää, joten en ehtinyt Yeouido-saarelle kuvaamaan kirsikkapuita.

Aikapyörre

Maalis-huhtikuun vaihteessa on ilmeisesti tapahtunut jotain kosmista, mikä on sekoittanut ajankulun.

Tällä hetkellä aika kuluu liian nopeasti, mutta mitään ei silti oikein ehdi tehdä.

Pitäisi opiskella politiikkaa, taloutta ja kieltä. Sitten pitäisi nähdä maata, tavata korealaisia, pyöriä vaihtareiden kanssa, tavata korealaisia, tavata korealaisia ja yrittää juurtua paikkaan.

Juurtumista onkin tapahtunut, mutta silti on jarru päällä, jotta ei sitten aivan hajottaisi palata Suomeen. Hajottaa se silti, mutta ainahan tapahtuu asioita…

Jotkut eivät kuulemma pidä korealaisista, koska korealaiset ovat kuulemma niin etäisiä. Ehkä ovatkin asian ilmaisseen intialaisen mielestä, mutta kyllä täällä hivenen sosiaalisempia ollaan kuin Suomessa. Tai sitten ovat vain kiinnostuneempia kalpeanaamoista kuin intialaisista. Tiedä häntä.

Tänään sain soiton koulun toimistosta. Joku korealainen on tulossa vaihtoon TTY:lle ilmeisesti ensi syksynä. Jeee! Eipähän tule niin pahoja vierotusoireita, jos voi vaihtaria opastaa.

Hmmm…yläkerrasta kuuluu taas älämölöä. Siinä huomaa läntisen ja arabikulttuurin eron, että länkkärit lähtevät yleensä baareihin mekastamaan. Yläkerran saudiyhteisö puolestaan hoilaa karaokea yötä myöten ja nauraa räkättää. Eivät juo, eivät käy baareissa, mutta meluavat kyllä mahtavasti.

Ei tarvitse nukkua.

> Pakko laittaa tähän video ovestamme. Pitää hirveää metakkaa, mutta ei läheskään niin pahaa kuin yläkerta. Mitä huonommaksi paristot menevät, niin sitä suurempi show. Tuossa vaiheessa asiat olivat vielä suht hyvin…sitten paristot hiipuivat…

> Baseball-pelissä LG vs. Samsung tapahtui jotain myös kentällä. Luulisin.

Katso myös Samsung, oi Samsung! (On se Nokia silti parempi…)

Viinaa ja maailmanrauhaa

Tänään olin kurssilla, joka käsitteli Korean politiikkaa.

Päästiin lopulta aiheeseenkin eli Koreassa huhtikuussa pidettäviin vaaleihin. Sitä ennen professori kertoi asioita, joita ei kirjoista lueta. Kirjoitan siis niistä.

Diplomatian lyhyt oppitunti osa 1.

Kyseinen professori on vanha mies, mutta hän toimii ilmeisesti jossakin ryhmässä, joka tapaa ja keskustelee Koreoista ja muun muassa mahdollisesta yhdistymisestä. Kaikenlaista taloudellista ja poliittista tuohon liittyy.

Ryhmässä on mukana suurvaltoja, muistaakseni kuudenväliset neuvottelut. Nuo ovat ilmeisesti niitä virallisia neuvotteluja. Sitten on paljon sellaisia epävirallisia, eri ihmisten henkilökohtaisia tapaamisia.

Kuulosti kovin tutulta yli 70-vuotiaan (luulisin, eläkkeellä kuitenkin) tarinat. Samanlaista taisi olla Kekkosen aikana.

Vanha herra valitteli väsymystä (krapulaa) ja sitä, että kommunistit juovat niin paljon. Hän oli ollut Kiinassa muutaman päivän reissulla. Joka ilta olivat kitanneet paikallista viinaa (yli 50 pros., korealainen soju on noin 20 pros.). Ja kohta pitäisi kuulemma lähteä Pohjois-Koreaan, jossa on luvassa lisää viinaa.

Rauhan ylläpitäminen näyttää vaativan omat uhrinsa.

He ovat niitä kaiken kokeneita, eläkkeellä olevia professoreja, jotka joutuvat teurastamaan maksansa maailmanrauhan nimissä.

Sitäkin professori ihmetteli, että kommunistikihojen kanssa ei neuvotella golfin tai tenniksen parissa, vaan aina otetaan viinaa. Siinä voidaan sitten katsos humalaspäissään laukoa totuuksia ja olla sitten olevinaan pahoillaan seuraavana aamuna. “En minä tarkoittanut”, vaikka tarkoitinkin.

Hän sanoi myös, että länkkärit hoitavat ensin neuvottelut ja työasiat pois alta ja juhlivat vasta sitten. Aasiassa on kuulemma tapana ryypiskellä ja neuvotella siinä samalla. Näinköhän selvästi se jakaantuu… tuskin.

Välipäiväfiilis

Alkuviikko on mennyt yllättäen opiskellessa. Saatiin lopultakin korean kielikurssin ryhmät kasaan. Maanantaisin ja torstaisin olisi tunteja. Tiistaista tuli siis vapaapäivä.

Olen tehnyt tänään yhden ryhmätehtävän ja opiskellut riskien hallintaa. Tuossa jälkimmäisessä on ilmeisesti jossain vaiheessa laskemista. Plääh. Luulin, ettei tarvitsisi Koreassa tarttua laskimeen. No, vaihtelua…

Kurssien sisällöistä…hieman ihmetyttää se, että lukemista, esitelmiä ja tehtäviä on paljon, mutta itse luennot ovat enimmäkseen turhaa jorinaa, vaikka ne kestävät 2-3 tuntia.

Nyt lähden ulos kävelemään. Koko päivä meni nimittäin sisällä väsätessä.

Käyhän lukemassa myös Korean Kaikua, jos kiinnostaa toisenlainen näkökulma Koreaan.

P.S. Niin, tänään oli näköjään Kauppalehden nettisivuilla valtava Finnairin mainos. Siellä kaupattiin kesäkuussa alkavia lentoja Koreaan. Eipä tarvitse paljon miettiä, mihin sitä jatkossa matkustaa, kun Eurooppa alkaa tökkiä…

Organisointi 2

Huh, vielä organisoinnista.

Tapasin ryhmän jäsenet.

Mukavia tyyppejä, mutta kulttuurien kuilu avautui silmien eteen.

Teknillisessä yliopistossa on tottunut siihen, että asiat tehdään mahdollisimman suoraviivaisesti. Luulin, että oli järkytys siirtyä yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien maailmasta teekkarien maailmaan. No, kieltämättä oli hieman opettelemista tavoissa. Teekkarimaailmassa on olemassa erilaisia tapoja tehdä asioita, mutta useimmiten pyritään löytämään se vähiten mutkikas ja vähiten energiaa vievä tie. Se on yleensä hyvä, jos kyseessä on jokin peruskurssi, joka ei vaadi minkään uuden asian kehittämistä kovin pitkälle.

Yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien parissa puhuttiin paljon. Hyvää siinä on se, että tulee uusia asioita vastaan, kun keskustelu harhautuu sivupoluille. Mutta joskus sitä vaan haluaisi saada työn hoidettua. Varsinkin, jos keskustelu ajautuu johonkin tv-ohjelmaan.

Suurempi järkytys oli kuitenkin tänään. Ryhmän jäsenet rupesivat suunnittelemaan niin monimutkaisesti sitä, kuinka kysymyksiin vastataan; mietitään kukin tykönään, kirjoitetaan, tavataan, keskustellaan, kirjoitetaan, mietitään.

Yritin piirtää kaaviota siitä, kuinka turhat koukerot saataisiin pois. Vanha keino ei ole aina hyvä, jos voi kehittää paremman.

Sitten päädyttiin sellaiseen torsoon kompromissiin. Onhan siinäkin turhia vaiheita, mutta pelataan nyt näillä korteilla.

Nyt alan tajuta, miksi korealaiset puhelimet ovat usein niin monimutkaisia käyttää.

Onneksi aurinko paistaa joka päivä ja lämmintä on

Lue myös Korean Kaiku: Yksittäispakattu nakki