Kimchin pariin

Niin kuin näkyy tämä blogi on tullut tiensä päähän.

Korean ystävät voivat suunnata ruokapainotteiseen blogiini: http://kimchifinland.wordpress.com.

Korea 2008 kiittää.

Välikokeet viimeinkin ohi

Hiljaiselo johtui muun muassa kokeista, jotka ovat onneksi nyt takana…tai siis ennen kuin loppukokeet tulevat touko-kesäkuussa. Viimeinen välikoe oli sunnuntaina…

1. Flunssa oli sitkeä, mutta lähti, kun kävin hakemassa rohtoja koulun terveydenhoitajalta. Täällä ei ole uusintakokeita, joten rohdot ovat sen mukaisia. Hoitavat takuulla kuntoon. Kolme tuollaista kuvassa näkyvän kaltaista pussillista vetäisin kahden päivän aikana ja tauti lähti. Koska uusintakokeita ei ole, niin sairaanakin on osallistuttava. Siksi tuollaisia rohtopaketteja tehdään. Ei siinä yksi burana auta.

2. Kokeisiin valmistautumisessa tuli pienoinen kiire. Sitä kun ajattelee, ettei ole mitään kiirettä, niin ei mitään teekään. Sitten onkin yhtäkkiä paperi edessä. Korean koe meni ok, mutta economicsin koe taitaa olla siinä ja siinä. Piti laskea, enkä viitsinyt opetella yhtään kaavaa. Toivottavasti päättelemällä meni edes jotenkin päin.

3. Selvisi tuona aikana sekin, että olen Koreassa myös syksyn. Liian hyvä paikka, että kannattaisi jättää puoleen vuoteen, jos on mahdollisuus pitempään. Olen huomannut senkin, että olen tupajumiutunut Souliin. Aikaisemmin oli hirmuisia matkustussuunnitelmia, mutta nyt sitä vaan on Soulissa. Onneksi on sen verran iso paikka, ettei heti kyllästy…

4. Suomen kesä on vähän kinkkinen. Koska lentoliput maksavat kesäkaudella aivan älyttömiä. Tosin Aeroflotilla pääsisi edullisesti, mutta en vieläkään aivan luota kyseiseen yhtiöön. Ovathan he tietysti parantaneet, mutta maine on aika lujassa…Saa nähdä, milloin pääsen Suomeen. Syyslukukausi alkaa vasta syyskuussa, joten aikaa kyllä olisi. Toisaalta voisi yrittää etsiä töitäkin.

5. Huomenna pääsisin jonkin uuden firman avajaisiin. Pitäisi laittaa puku päälle ja edustaa “ulkomaalaista”. Näyttää kuulemma investoijien silmissä hyvältä, kun paikalla on ulkomaalaisia. Kai tuonne voisi mennä, vaikka ei olekaan hyviä kenkiä…verkostoitumista, suhteita, ei niistä haittaakaan ole. Vaikutti muutenkin kiintoisalta firmalta; jokin it-yritys, jonka yksi toiminta-alue on liiketoimintatiedon hallinta.

Tällä sitkeä flunssa lopultakin lähti. Tai kolmella tuollaisella annoksella.

Puhdistavat täällä sitten talotkin. Aamulla herätessä seinällä roikkui 4-6 hämähäkkimiestä.

Ei täällä pizzaa ole tullut syötyä…kahteen kuukauteen, mutta korealainen pizza maistuu oikeastaan paremmalta. Ja terveellisemmältä. Sellainen piiraan ja pizzan välimuoto.

Korean luokan seinällä on tällainen. Ei sitä aina uskoisi, että on yliopistossa. Vaikuttaa välillä ihan lukiolta.

Löytyy Soulista noita melko suomalaishenkisiäkin paikkoja…

Taikalääke

Korealainen flunssa on kuulemma sitkeä ja vahva.

Toivottavasti pääsen flunssasta kuitenkin pian eroon. Hieman korealaisia nauratti, koska olen flunssainen tähän vuodenaikaan; ulkona on lämmintä ja aurinkoista. Epäilen, että johtuu juuri siitä.

Jos flunssa iskee, niin suurin osa korealaisista suosittelee kuvassa näkyvää lääkettä flunssan karkoittajaksi. Lisäksi pitää tietysti nappailla pillereitä.

Hyvin tuntuu tehoavan. Eilen join pullollisen ja aamulla oli jo parempi olo.

Taikalääkkeen hinta on sellaiset 500-1000 wonia (eli muutamia kymmeniä senttejä euroissa).

Flunssaa

Flunssainen viikon alku. Vaikka sää on melko kesäinen, niin vilustuin lauantaina, kun olin kirsikkapuupiknillä Han-joen rannassa.

Tuulista oli ja ilmeisesti siitä tuli flunssa. Ei ole Corsodylia mukana, joten en ehtinyt flunssaa estää.

Sattui flunssa vielä surkealle päivälle, sillä tänään pidin esitelmän Korean nationalismista. En muista tarkkaan, miten meni, mutta pääasia, että on ohi.

Ei tuollaista flunssassa pitäisi tehdä, englanniksi ja vielä aiheesta, joka ei ole kovin tuttu.

Koreassa on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että eivät ole oikein ajatukset pysyneet perässä. Joskus se on ihan hyväkin.

Luultavasti haen kuitenkin myös syksyksi tänne, jotta ehdin oppia korean kieltä. Nyt sitä ei ole oikein ehtinyt opiskella, koska on pitänyt lukea muita aineita ja väsätä esitelmiä.

Ööh, pakko ilmeisesti ostaa kortti kuntosalille, vaikka olen aina pitänyt kuntosalilla huhkimista tyhmänä – jos kerran voi mennä luontoonkin. Mutta ei täällä voi – eli kortti pitää hankkia.

Jotenkin on kadonnut kirjoittamisesta fokus, mutta kai se kohta palaa.

Voi johtua flunssasta.

Voi johtua muustakin.

Lähtemisen vaikeudesta

Viime aikoina olen miettinyt lähinnä sitä, että hakisin vielä toiseksi lukukaudeksi opiskelemaan. Puoli vuotta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta.

Sitä paitsi en ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi missään muussa kaupungissa. Olo on jopa parempi kuin silloin, kun muutin idästä Tampereelle.

Samalta kuitenkin tuntuu. Ensin on sellainen olo kuin olisi hukkumaisillaan ja sitten nousee viime hetkillä pintaan ja hengittää. Alussa on hämmentynyt ja sekava. Vasta sitten tajuaa asioiden hienouden ja kaikki mahdollisuudet.

Soul tuntuu kotoisammalta kaupungilta kuin yksikään muu. Sopii mentaliteettiini täydellisesti. Kaiken lisäksi ihmiset ovat iloisia ja avoimia, mutta eivät ylisosiaalisia.

Tuo merkitsee paljon, koska yleensä eli aina ympärillä olevien ihmisten olemus vaikuttaa niin paljon minuun.

Tällä hetkellä tuntuukin kovin järkyttävältä, että palaisin kovaan Suomeen. Arvelen, että parin kuukauden kuluessa olisin taas olotilassa, joka korventaa sisältäpäin.

Tietysti ulkomailla on aina ulkomaalainen, mutta jos plussat ja miinukset kasataan, niin Soulissa viihtyisin pitempäänkin. Ans kattoo ny…

Joka tapauksessa tuntuu, että olen löytänyt maanpäällisen paratiisin. Se on varmaan aika hyvä juttu ihmiselämässä…

Korean historiasta kertovassa museossa…ööö….eikös tuo ole Homer Simpson?

Joskus kotiin tulee mentyä tähän aikaan. Nöyryytys.

Vapaapäivä

Tänään on parlamenttivaalit eli vapaapäivä. Koreassa näyttää olevan jonkin verran yhden päivän lomia, mutta ei sellaisia pitkiä lomia (esim. pääsiäinen) kuin Suomessa.

Koulussa on pitänyt kiirettä, koska kaikki tehtävät pakkautuivat parin viikon sisälle. Toivottavasti sen jälkeen helpottaa. Ehtii tehdä muutakin.

Immigration officessa kaikki sujuikin nopeasti, koska kv. toimisto oli varannut etukäteen ajan. Siinä meni ehkä 20 minuuttia, vaikka oppaissa uhkasivat monella tunnilla. Toisaalta olin yksin enkä ryhmän mukana, mikä varmasti vaikutti.

Kohta pitäisi lähteä museoon. Tai jonnekin, en vielä tiedä. Kirsikkapuut taitavat kukkia, mutta tänään on pilvistä. Eilen oli melkein helle…varmaan yli 23 astetta ja aurinkoista. Mutta oli pakko kirjoittaa esitelmää, joten en ehtinyt Yeouido-saarelle kuvaamaan kirsikkapuita.

Aikapyörre

Maalis-huhtikuun vaihteessa on ilmeisesti tapahtunut jotain kosmista, mikä on sekoittanut ajankulun.

Tällä hetkellä aika kuluu liian nopeasti, mutta mitään ei silti oikein ehdi tehdä.

Pitäisi opiskella politiikkaa, taloutta ja kieltä. Sitten pitäisi nähdä maata, tavata korealaisia, pyöriä vaihtareiden kanssa, tavata korealaisia, tavata korealaisia ja yrittää juurtua paikkaan.

Juurtumista onkin tapahtunut, mutta silti on jarru päällä, jotta ei sitten aivan hajottaisi palata Suomeen. Hajottaa se silti, mutta ainahan tapahtuu asioita…

Jotkut eivät kuulemma pidä korealaisista, koska korealaiset ovat kuulemma niin etäisiä. Ehkä ovatkin asian ilmaisseen intialaisen mielestä, mutta kyllä täällä hivenen sosiaalisempia ollaan kuin Suomessa. Tai sitten ovat vain kiinnostuneempia kalpeanaamoista kuin intialaisista. Tiedä häntä.

Tänään sain soiton koulun toimistosta. Joku korealainen on tulossa vaihtoon TTY:lle ilmeisesti ensi syksynä. Jeee! Eipähän tule niin pahoja vierotusoireita, jos voi vaihtaria opastaa.

Hmmm…yläkerrasta kuuluu taas älämölöä. Siinä huomaa läntisen ja arabikulttuurin eron, että länkkärit lähtevät yleensä baareihin mekastamaan. Yläkerran saudiyhteisö puolestaan hoilaa karaokea yötä myöten ja nauraa räkättää. Eivät juo, eivät käy baareissa, mutta meluavat kyllä mahtavasti.

Ei tarvitse nukkua.

> Pakko laittaa tähän video ovestamme. Pitää hirveää metakkaa, mutta ei läheskään niin pahaa kuin yläkerta. Mitä huonommaksi paristot menevät, niin sitä suurempi show. Tuossa vaiheessa asiat olivat vielä suht hyvin…sitten paristot hiipuivat…

> Baseball-pelissä LG vs. Samsung tapahtui jotain myös kentällä. Luulisin.

Katso myös Samsung, oi Samsung! (On se Nokia silti parempi…)

Vähän kiirusta

Tuntuu, että viikossa on liian vähän päiviä. Kun Soulissa lähtee käymään jossakin, esimerkiksi kaupunginosassa, niin siihen menee nopeasti koko päivä. Ja yleensä samalla löytää jotain kiinnostavaa – sielläkin pitäisi sitten käydä. Nyt en voi edes kuvitella, että Soulin saisi edes huonosti haltuun viikossa tai edes parissa. Soul vaatii aikaa.

Kävin parin korealaisen kaverin kanssa katsomassa Seoul vs. Daegu -matsin. Seoul voitti 3-1, mikä otti kavereita päähän, koska kannattivat Daegua. Jättistadion. Yksi MM-kisojen 2002 stadioneista. Sitten käytiin syömässä – öh, korealaisittain.

Perjantaina käytiin tutustumassa Han-jokeen ja 63 Buildingiin, josta avautuu hyvä päivänäköala Soulin ylle. Pois tullessa metro vaan pysähtyi. Ei ollut kyydissä juuri ketään. Olisi ilmeisesti pitänyt nousta aiemmin pois, mutta ei koreankielisistä kuulutuksista mitään tajua. Mutta miksi jäädä metroon, jossa ei ole kuin yksi korealainen… Pistän nälän syyksi. Tuli kuitenkin nähtyä tyhjä metro

Tuo selittänee, miksi kovin lähelle Han-joen rantaa ei rakenneta. Vesi näyttää nousevan melkoisesti…

Arvaa mitä?

Nyt on pakko nukkua. Maanantait ovat opiskelupäiviä (klo 9-18…) Onneksi tiistai on vapaa

>> Terveellisesti katsomossa 

Kovalla rajalla

Rajavartiostossa tuli oltua ns. kovalla rajalla eli Suomen ja Venäjän rajalla. Eiväthän rajat loppujen lopuksi eroa kovin paljon toisistaan, mutta on niissä joitakin ominaispiirteitä. Etelä- ja Pohjois-Korean rajaa pidetään maailman tarkimmin vartioituna. Sen huomaa piikkilangan ja sotilaiden määrästä. Niin, ja miinoista. Muuten rajaseutu näyttää yhtä autiolta kuin esimerkiksi Suomen ja Venäjän välillä.

Pohjois-Korean tunnistaa siitä, ettei siellä ole puita. Ainakaan rajaseudulla. Puut on kaadettu polttopuiksi ja sen takia, että loikkarit saataisiin teloitettavaksi ennen kuin ehtivät rajan toiselle puolelle.

Eikä mene loikkareilla hyvin muutenkaan. Tai niillä, jotka joutuvat ihan vain vahingossa toisen valtion hoteisiin.

Opas DMZ:llä (Demilitarisoidulla alueella) kertoi, että kerran yksi kalastaja oli joutunut Etelä-Korean puolelle. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: A) Palata Pohjois-Koreaan, B) Jäädä Etelä-Koreaan, jolloin hänen perheensä teloitettaisiin kolmen sukupolven ajalta.

Valitsi vaihtoehdon A. Kalastaja löytyi vähän ajan päästä joesta luoti päässään. Lähdekritiikki – kyllä. Molemmilla puolilla on propagandaa, mutta tuohon tarinaan uskon.

Nälässä, energiapulassa ja koko maailmasta eristyksissä elävässä Pohjois-Koreassa kaikki on hyvin vain Puolueen isoilla kihoilla.

Koreat ovat suurvaltapoliittisten toilailujen takia olleet erillään jo yli 50 vuotta. Etelä-Koreassa jotkut uskovat – jopa professorit ja asiantuntijat – että Koreat yhdistyvät alle 10 vuodessa.

Jos niin käy, niin Saksojen yhdistyminen oli pieni koitos verrattuna siihen, mitä Korealla on edessä. Rajan takaa voi avautua mitä tahansa. Työleirejä, vankiloita, tuhoutunutta luontoa, ihmisiä, joiden maailmankuva on rakennettu syntymästä lähtien Puolueen etujen mukaiseksi.

Jos Korea joskus yhdistyy, niin…ainakin itse haluaisin olla mukana rakentamassa yhtä Koreaa. Mutta saa nähdä, tapahtuuko yhdistymistä vielä vuosikymmeniin.

Hyvääkin Koreoiden jaosta on seurannut.

DMZ on nimittäin yksi maailman parhaimmista vyöhykkeistä eläimille ja kasveille. Ei ole ihmisiä häiritsemässä. Tsernobylissäkin oli rauhallista ja luonnontilaista, mutta siellä on tietysti säteily haittana. DMZ:llä ei ole säteilyä. Miinoja näytti tosin olevan, mutta ehkä tiikerit ja karhut eivät niihin tallaa.

National Geographic -lehtikin käy erittäin usein DMZ:llä tekemässä juttuja.

Tuolla siintää Pohjois-Korean “propaganda-kylä”. Amerikkalaisten antama nimitys. Etelä-Korean puoleinen kylä on tietysti nimeltään Freedom – Vapaus. Pohjois-Korean kylässä on kuulemma yksi maailman suurimmista lipuista – Pohjois-Korean lippu. Sillä kelpaa pröystäillä.

Kyllähän se pistää miettimään. Miljoonat ihmiset elävät orjuudessa, muutaman dollarin kuukausipalkalla ja samaan aikaan itse juo kahvia kaikessa rauhassa. Maailma on kiero.

Kymmeniä amerikkalaisia ja kourallinen muita tähystämässä Pohjoiseen. Amerikkalaiset ovat erikoista porukkaa. En usko stereotypioita kovin helpolla, mutta taas sen näki, että sohvaperunat ovat liikkeellä. Käytiin muun muassa tunnelissa, jonka Pohjois-Korea kaivoi salaa muutama vuosikymmen sitten ja aikoi hyökätä sillä tavalla Souliin. Tunneliin piti laskeutua noin 400 metriä ja tulla sitten ylös. Siinä jo menomatkalla löllyi jenkkitäti ja voivotteli, että on kova urakka edessä. Kuulemma pitäisi olla hissi. Voisiko joku sanoa niille pohjoiskorealaisille, että rakentavat seuraavaan salatunneliin myös hissin. Voisihan sinne samalla väsätä kokonaisen metron. Täytyy kyllä myöntää, että jenkkien tukikohdassa istuin maailman mukavimmassa nojatuolissa ja katselin jättitelevisiota. Olihan se rentouttavaa kyllä.

Tältä sillalta ei kuulemma ole paluuta. Pari kertaa tuli mieleen, että mitähän tapahtuisi, jos menisi Pohjois-Koreaan. No, en mennyt. Olen taas Soulissa. Kotona.

Loppukevennys. Maskotti. Pikkuleijona. Kunnossa.

Lisää> “Tuhoturisti Pohjois-Korean rajalla“

Espresso

Kävin tuulettumassa ja eksyin kahvilaan, joka sijaitsee melko lähellä kämppää.

Vaikutti viihtyisältä paikalta, valokuvin vuoratulta, myyjäkin oli ystävällinen ja asiakkaat myös.

Tilasin espresson.

Maksoi 5 000 wonia…no, 3,20 euroa. Silti. Ajattelin mennä uudestaan kyselemään hieman kahvien hintoja.

Muutenkin on tuolle suunnalle asiaa. Alle kilometrin säteellä kämpästä näyttää sijaitsevan jokin minikokoinen kiinanmuuri. Vanha linnoitus varmaan. Pitää käydä katsomassa valoisaan aikaan.

Matkalla tuonne tuli vastaan 20-30 lippua – ja ensimmäinen Suomen lippu Soulissa. Luki siinä maan nimikin koreaksi ja englanniksi.

Olen miettinyt, miten tänne Koreaan saisi jatkoaikaa.

Tai ehkä palaan tulevilla lomilla kielikurssien merkeissä. Pirteä, mutta kotoisa metropoli, jonka jälkeen ei varmaankaan ole kovin mukavaa palata loskan, pimeyden, kalliiden hintojen ja tyhjyyden keskelle. Ainakaan pitkäksi aikaa. Mutta kaikkihan on aina mahdollista.

Jeejee.