Nisti

Ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen ja ensimmäistä kertaa Koreassa tuli vastaan riskitilanne.

Oltiin kämppiksen kanssa päivällisellä ja lähdettiin sieltä sitten kävelemään Sungshin Women’s Universityn suuntaan. Eräässä risteyksessä tuli viereen pyörimään sellainen hämärätyyppi, johon ei vielä tuossa vaiheessa kiinnitetty huomiota.

Mentiin kauppaan ja tyyppi seurasi sinnekin. Sellainen erittäin paljon Olli Hokkasen näköinen tyyppi. Vaaleaksi värjätyt hiukset, huppari, reisitaskuhousut ja sandaalit. Ikää varmaan 14-16 vuotta. Näytti aika rähjäiseltä. 160-165 cm, 65-70 kg.

Kaupassa tyyppi seurasi meitä. Ulko-ovella tajusimme, että tyyppi todellakin seuraa. Samalla näimme, että varasti ihan pokkana kaupasta jonkin juoman. Ei sanonut mitään, ei puhunut mitään.

Lähdimme siitä sitten muutaman metrin päästä kaupalta poispäin nähdäksemme seuraako tyyppi todellakin. Juu, tuli siihen taas pyörimään. Pyöriskeli ympärillämme, juomapurkki toisessa kädessä ja toinen käsi taskussa. Mistä sitä tietää, mitä taskussa on; neula, puukko. Hyypiö ei reagoinut mitenkään siihen, vaikka tajusimme, että hän seuraa meitä. Pyöri siinä ympärillä. Oliko mielenvikainen vai aineissa, ei tietoa.

Alkoi jo palaa hermot, mutta eihän tuollaiseen voi miten tahansa suhtautua, koska ei vastannut edes kysymyksiin, mumisi vain ja jatkoi pyörimistään, käsi taskussa. Ei siinä sitten mikään auttanut, 5 minuuttia oltiin paikallamme, eikä hyypiö tajunnut mitään, pyöri vain käsi taskussa.

Sen jälkeen päätimme lähteä kävelemään nopeasti karistaen tollon kannoilta, mutta eikös hyypiö jatkanut vieläkin seuraamista. Siinä tarvittiin sitten sellainen 10 minuutin nopea kävely harhautuksineen ennen kuin iilimato jäi jälkeen.

Hämärä tyyppi.Tuollaisia on tullut joskus vastaan Suomessa, Venäjällä ja Ukrainassa, mutta ei vielä täällä. Ihan terve muistutus kuitenkin, että osaa pitää silmänsä auki lintukodossakin.

Home sweet Seoul eli Taiwanista pois

1. Hyvää äitienpäivää sunnuntaina. Ja hyvää Buddhan syntymäpäivää maanantaina – sen takia maanantai on vapaapäivä Jee.

2. Taipeissa, Taiwanissa riitti tekemistä kolmen päivän aikana. Tuollaiset pikareissut ovat käteviä, ei tule turhaan lorvittua, vaikka siinäkin on puolensa. Taipeissa 3 päivää on max, paitsi jos lähtee luontoon tai muualle Taiwaniin.

2 a) Taiwaniin mennessä Kiina-Taiwanin rajaviranomaiset tutkivat pitkään varsinkin Venäjän ja Ukrainan viisumeita passistani.

Sitten tutkivat passianikin. Se on jo kahdeksan vuotta vanha ja vähän huonossa kunnossa.

Katsoivat, onko sivuja poistettu… Sitten kyselivät, että onko ensimmäinen kerta Kiinassa jms. Sitten lopulta pääsin lentoasemalla eteenpäin ja näky oli melkoinen. Normaalisti seinillä on kännykkämainoksia, mutta Taiwanissa oli seinän kokoisia julisteita, joissa pyydettiin YK:ta tukemaan Taiwania.

Yhdessä luki, että 800 Kiinan ohjusta osoittaa parhaillaan kohti taiwanilaisia ja kuvassa oli lapsia. Taiwan haluaa itsenäisyyttä rohkeasti, mutta tuskin emo-Kiina antaa osien irrota. Melko itsenäiseltä osalta Taiwan kuitenkin vaikuttaa.

2 b) Taipeissa on muutama miljoona asukasta. Sanotaan, että kiinalaiset perinteet ovat taiwanissa säilyneet erittäin hyvin, koska kommunismi ei ole niitä muokannut, kuten mantereen puolella. Kaduilla näki jonkin verran kiinalaista ja varsinkin näinä päivinä buddhalaista toimintaa. Suitsuke tuoksui jopa konepajassa – ja välillä haisi “stinky tofu”. Niin, kuulemma haisee ja maistuu paskalta. Paikallinen erikoisuus. En ehtinyt kokeilla.

Taipeissa on myös käärmekatu, joka jäi itsensä kiduttajalta väliin aikapulan takia.

Ehdin sentään käydä toistaiseksi maailman korkeimmassa rakennuksessa, Taipei 101:ssä. Eihän noissa pilvenpiirtäjissä ole tietyn kerrosmäärän jälkeen mitään ihmeellistä. Maisemat ovat aina melko samanlaisia.

Kuten näkyy, ylhäällä ei ole mitään nähtävää. No, kieltämättä tuo näyttää kuvasta katsottuna paljon mielenkiintoisempaa kuin ikkunasta katsottuna. Hö.

Erityisesti huomiota kiinnitti Hello Kittyn kaikkivoipaisuus. Kittyn avulla myytiin mm. vaatteita, kännyköitä, ruokaa, puhelimia; laitetaan Kitty näyteikkunaan, niin jopas tulee asiakkaita. Iik.

Asuin Eight Elephants -hostellissa. Ihan siisti, halpa, pari kuuden sängyn huonetta, 1-2 hengen huoneita. Olin tuollaisessa kuuden hengen huoneessa. Loistava ilmastointi ja mukava henkilökunta.

Oma avain, yksi viihtyisimmistä hostelleista, joissa olen ollut. Melko paljon amerikkalaisia ja englantilaisia. Jotenkin sellainen hipahtava paikka…tai ainakin ympäristön tiedostava nykykielellä ilmaistuna.

Sijainti on hyvällä paikalla, Guting-metroasema muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ja Gutingista puolestaan pääsee keskusasemalle muutamassa minuutissa. Lisäksi lähellä sijaitsee yksi night market, yöksi avattava tori ja ravintoloita. Noiden marketien tienoille yöelämä sitten keskittyykin Taipeissa. Monet baarit on jostain syystä “naamioitu” café-nimen alle.

Taipei on likaisempi ja köyhemmän oloinen kuin Soul.

Tosin hostellissa tapaamani amerikkalais-italialaisen Angelon mukaan manner-Kiina on paljon likaisempi. Ihmiset Taiwanissa olivat keskimäärin huonommassa kuosissa kuin korealaiset. Sen selittänee ruoka, jossa tuntui olevan rasvaa melko paljon verrattuna korealaisten ruokaan.

Taipeissa söin ensimmäisen oikean pizzan yli kahteen kuukauteen. Maistui kieltämättä hyvältä ja epäterveelliseltä…

Tällaista naposteltavaa kaipaisi Suomeenkin. Friteerattua tofua, tulista kastiketta. Parhaimpia maistamiani tofuruokia. Ei tosin kovin rasvatonta (mikä tässä Koreassa on, että heti iskee terveyspoliisi pintaan, kun on vähänkin rasvaista ruokaa…).

No, oli Taipeissa kyllä paljon kauniitakin ihmisiä…tai sitten he vain erottuivat huonokuosisten joukosta. Lisäksi tuntui siltä, että lähialueilla oli paljon amerikkalaisia…oli niitä mukaviakin, mutta sitten on näitä meluavia punaniskoja, jotka urpoilevat kaduilla kuin maailman omistajat. Soulissa nuo ehkä keskittyvät Itaewoniin…ja koska sen tietää, niin Itaewoniin ei tule mentyä enää koskaan. Silti enemmän pistävät silmään jättikokoiset länkkärit…en tiedä vaikuttavatko geenit vai ravinto, mutta jotain on länsimaissa pielessä noin esteettisesti ajatellen…

Taipei oli myös vihreämpi kuin Soul. Ensimmäisenä tuli mieleen, että saavuin Suomeen, mutta palmut pilasivat tunnelman Ja, ah, kuinka helppoa oli suunnistaminen, koska kaduilla oli nimet. Tai niin luulin, mutta huomasin sitten, etten lukenut nimiä. Nopeampaa oli suunnistaa rakennusten avulla. Sen olen huomannut, että koska en enää tuijota katujen nimiä, niin en eksy kaupungeissa. Jotain Soul on opettanut

2 bb) Skootterit. En muista varmaksi, mutta muistelen lukeneeni jostain, että Taipeissa on maailman suurin skootteritiheys. Sen kyllä huomaa. KAIKKI ajoivat skoottereilla. Mummot, perheet (isä+äiti+lapsi samalla kulkupelillä), melko nuorelta näyttävät lapset ja koira. Kyllä, corgi istui skootterissa, kun isäntä paineli menemään. Skoottereille on risteyksissä omat odotusalueet. Lisäksi niitä tulee vastaan jalkakäytävillä ja joka paikassa. Ei niillä ole liikennesääntöjä. Pian sitä oppii kuitenkin väistelemään. Kävelee vain tarpeeksi lähellä seinää. Ihme sakkia. Sätkä huuleen ja skootterin selkään. Ajattelin kuvasarjaa; skootterilla ajavien kasvot. Tulee heti kuvasarjan nukkuvat talovahdit jälkeen

Taipeilainen parkkipaikka. Piste.

2 bbb) Kaakelit. En tajua, miksi taipeilaiset vuoraavat liikkeiden edustat vastaavanlaisilla kaakeileilla, joita käytetään kosteissa tiloissa. Ainakaan minun kenkäni ja sateen kostuttamat kaakelit eivät sopineet yhteen. Muutaman kerran heitin melko loistavat breakdancet. Välillä oli kuuma, yli 30 astetta ja välillä satoi kuin saavista, joten tanssaajalla valui hiki. Mutta kosteus teki hyvää hipiälle, koska Soulin ilmasto on kuiva.

Kylpyhuone? Ehei. Ihan tavallinen katu. Liukas.

2 c) Oli hienoa käydä Taiwanissa, mutta vielä hienompaa oli palata Souliin. Jokin selittämätön juttu Soulissa on. Lentokentällä Taiwanissa piti mennä huutavan teinityttölauman reunustaman käytävän läpi. Ilmeisesti odottivat jotain paikallista tähteä saapuvaksi vai olivatko kuulleet breakdance-esityksestäni? Viimeistään tuossa vaiheessa rupesin miettimään, mikä ihme saa ihmiset noin suuriksi faneiksi.

Vähän tuon jälkeen joku kiinalainen menetti hermonsa jonotuksessa ja rupesi huutamaan virkailijalle. Sitten tuli iso poliisi ja vei tyypin pois. Pieni oli tyyppi, mutta rohkeutta ei puuttunut.

3. Ilmeisesti opiskelen kesäkuukaudet täysillä koreaa. 5 päivää viikossa. Joka päivä 4 tuntia. Syksyllä olisi tarkoitus tehdä sama korkeammalla tasolla. Sen jälkeen pitäisi osata koreaa auttavasti.

Tuskaahan tuo kesä tulee olemaan, mutta pakko opetella koreaa nyt, kun on mahdollista. Eikä täällä oikein mistään saa kiinni, jos ei opettele kieltä.

Oli muuten hauska huomata, että Taiwanissa kiinaa lukiessa poimin vain samoja kirjaimia kuin on koreassa. Koreaan on näköjään valittu ne selkeimmät ja suurimmat merkit kiinasta Elokuussa olisi lomaa, mutta saa nähdä pääsenkö Suomeen, koska lentolippujen hinnat ovat vielä tuossa vaiheessa melkoiset. Anskattoo.

4. Lopetin kynsien lyhentämisen puremalla. Aikansa kutakin…noin 20 vuotta siis…

5. Nyt olen kuukauden yksin omassa huoneessa Sitten pari viikkoa ja muutan toiseen omaan huoneeseen, jos lupaukset pitävät Jee.

Muita kuvia TAIWANISTA:

Pahoittelut heijastuksesta. Otettu näyteikkunasta. Oli siinä ja siinä, etten mennyt ja ostanut itselleni tuota kuvan hymyilevää, punaista kalaa. Ja ne, jotka väittävät, että kaloilla ei ole tunteita voivat juosta mereen. Katso, vasemmalla selvä yrmy, kuvassa myös yksi apaattinen.

New York? Ei, ihan Taipei. Ihmiset puhuvat monissa paikoissa englantia…vaikea on välillä uskoa, että kyseessä on pala Kiinaa.

Yleinen näky. Kuvan koira oli jalkakäytävällä ensin selällään, rupesi sitten pyörimään. Monissa ravintoloissa lemmikkinä on kissa tai koira. Suomalainen Hygieniaviraston Ylitarkastaja olisi varmasti sydänhalvauksen partaalla, mutta mitä väliä loppujen lopuksi…

Pala sisäpiirin vitsailua. “Päissäsä!”, “Turha siinä on pääkalloa leikkiä!”

Taiwanin pörriäiset. Tuon skootteripaljouden jälkeen Soulin skootterit eivät tunnu enää miltään.

Takaisin Koreassa

Kielitankkaus

Korealainen koulutusjärjestelmä uskoo tankkauksen voimaan. Samaan kuin kiinalainenkin. Suomessa on tottunut siihen, että yrittää tajuta, mistä asiat johtuvat. Pänttääminen tulee mieleen vain, kun aikapula yllättää. Täällä ei kuitenkaan ehdi tajuta, koska vauhti on niin nopea, joten pitää tankata.

Viime viikot olen yrittänyt opiskella koreaa. Jotain on tarttunut haaviin, mutta sanojen opettelu vaatisi enemmän aikaa. Se johtuu enimmäkseen siitä, ettei korean sanoille ole mitään kontekstia. On paljon helpompi muistaa esimerkiksi venäjän tai italian sanoja, koska ne voi aina johtaa jonkin toisen kielen sanasta.

Ehkä jonakin päivänä jokin loksahtaa ja korea alkaa sujua jouhevammin.

Ja perjantaina viikonloppumatkalle Taiwaniin. Ei kyllä huvittaisi lähteä, mutta kai se on ihan ok reissu. Matka tuli varattua pari kuukautta sitten, eikä silloin ollut tietoa nykytilanteesta. Kai sitä pitäisi enemmän Soulin ulkopuolellakin käydä, mutta helposti tänne jämähtää, sillä jokainen päivä tuntuu menevän ohi nopeammin kuin ehtii huomata.

Videolla ihmeellinen kämppä. Aluksi jaettu huone, jossa olen siis nyt (13.5.) yksin. Kohta muutan viikoksi yhden hengen huoneeseen (videolla ekana eteisessä näkyvä ovi) ja kesäkuussa keittiön jälkeen näkyvään huoneeseen.