Lähtemisen vaikeudesta
huhtikuu 10, 2008Viime aikoina olen miettinyt lähinnä sitä, että hakisin vielä toiseksi lukukaudeksi opiskelemaan. Puoli vuotta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta.
Sitä paitsi en ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi missään muussa kaupungissa. Olo on jopa parempi kuin silloin, kun muutin idästä Tampereelle.
Samalta kuitenkin tuntuu. Ensin on sellainen olo kuin olisi hukkumaisillaan ja sitten nousee viime hetkillä pintaan ja hengittää. Alussa on hämmentynyt ja sekava. Vasta sitten tajuaa asioiden hienouden ja kaikki mahdollisuudet.
Soul tuntuu kotoisammalta kaupungilta kuin yksikään muu. Sopii mentaliteettiini täydellisesti. Kaiken lisäksi ihmiset ovat iloisia ja avoimia, mutta eivät ylisosiaalisia.
Tuo merkitsee paljon, koska yleensä eli aina ympärillä olevien ihmisten olemus vaikuttaa niin paljon minuun.
Tällä hetkellä tuntuukin kovin järkyttävältä, että palaisin kovaan Suomeen. Arvelen, että parin kuukauden kuluessa olisin taas olotilassa, joka korventaa sisältäpäin.
Tietysti ulkomailla on aina ulkomaalainen, mutta jos plussat ja miinukset kasataan, niin Soulissa viihtyisin pitempäänkin. Ans kattoo ny…
Joka tapauksessa tuntuu, että olen löytänyt maanpäällisen paratiisin. Se on varmaan aika hyvä juttu ihmiselämässä…
Korean historiasta kertovassa museossa…ööö….eikös tuo ole Homer Simpson?
Joskus kotiin tulee mentyä tähän aikaan. Nöyryytys.
niiku jo sanoin niin mie arvasin. arvasin ettei sua sieltä millään saa pois. hyvä jos käymään tulisit. ja jos et tai kun kohta et näköjään lähe ees kirvesvarrella niin sitte meijjän pitäs tulla. ja arvaa miltä näyttäs jos me alla Timoskat poukkoiltas siellä suuuressa maailmassa näiden metsien jälkeen. saattaisi monelta korreelta tipahtaa leuvanlouskut auki. säntäiltäs silmät lautasina ku pelokkailla peuraeläimillä. kyl sie oot sitte outo heppu. iha ihme tyyppi. kumma. mutta hauska ja hullu. khyl aevan tokkiisa joo.
Pohdiskelevaa! Arvasin et Korea vie sut mennessään ja et halua palata…Mut hyvähän se on että viihtyy jossain!