Viinaa ja maailmanrauhaa

Tänään olin kurssilla, joka käsitteli Korean politiikkaa.

Päästiin lopulta aiheeseenkin eli Koreassa huhtikuussa pidettäviin vaaleihin. Sitä ennen professori kertoi asioita, joita ei kirjoista lueta. Kirjoitan siis niistä.

Diplomatian lyhyt oppitunti osa 1.

Kyseinen professori on vanha mies, mutta hän toimii ilmeisesti jossakin ryhmässä, joka tapaa ja keskustelee Koreoista ja muun muassa mahdollisesta yhdistymisestä. Kaikenlaista taloudellista ja poliittista tuohon liittyy.

Ryhmässä on mukana suurvaltoja, muistaakseni kuudenväliset neuvottelut. Nuo ovat ilmeisesti niitä virallisia neuvotteluja. Sitten on paljon sellaisia epävirallisia, eri ihmisten henkilökohtaisia tapaamisia.

Kuulosti kovin tutulta yli 70-vuotiaan (luulisin, eläkkeellä kuitenkin) tarinat. Samanlaista taisi olla Kekkosen aikana.

Vanha herra valitteli väsymystä (krapulaa) ja sitä, että kommunistit juovat niin paljon. Hän oli ollut Kiinassa muutaman päivän reissulla. Joka ilta olivat kitanneet paikallista viinaa (yli 50 pros., korealainen soju on noin 20 pros.). Ja kohta pitäisi kuulemma lähteä Pohjois-Koreaan, jossa on luvassa lisää viinaa.

Rauhan ylläpitäminen näyttää vaativan omat uhrinsa.

He ovat niitä kaiken kokeneita, eläkkeellä olevia professoreja, jotka joutuvat teurastamaan maksansa maailmanrauhan nimissä.

Sitäkin professori ihmetteli, että kommunistikihojen kanssa ei neuvotella golfin tai tenniksen parissa, vaan aina otetaan viinaa. Siinä voidaan sitten katsos humalaspäissään laukoa totuuksia ja olla sitten olevinaan pahoillaan seuraavana aamuna. “En minä tarkoittanut”, vaikka tarkoitinkin.

Hän sanoi myös, että länkkärit hoitavat ensin neuvottelut ja työasiat pois alta ja juhlivat vasta sitten. Aasiassa on kuulemma tapana ryypiskellä ja neuvotella siinä samalla. Näinköhän selvästi se jakaantuu… tuskin.