Organisointi 2

Huh, vielä organisoinnista.

Tapasin ryhmän jäsenet.

Mukavia tyyppejä, mutta kulttuurien kuilu avautui silmien eteen.

Teknillisessä yliopistossa on tottunut siihen, että asiat tehdään mahdollisimman suoraviivaisesti. Luulin, että oli järkytys siirtyä yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien maailmasta teekkarien maailmaan. No, kieltämättä oli hieman opettelemista tavoissa. Teekkarimaailmassa on olemassa erilaisia tapoja tehdä asioita, mutta useimmiten pyritään löytämään se vähiten mutkikas ja vähiten energiaa vievä tie. Se on yleensä hyvä, jos kyseessä on jokin peruskurssi, joka ei vaadi minkään uuden asian kehittämistä kovin pitkälle.

Yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien parissa puhuttiin paljon. Hyvää siinä on se, että tulee uusia asioita vastaan, kun keskustelu harhautuu sivupoluille. Mutta joskus sitä vaan haluaisi saada työn hoidettua. Varsinkin, jos keskustelu ajautuu johonkin tv-ohjelmaan.

Suurempi järkytys oli kuitenkin tänään. Ryhmän jäsenet rupesivat suunnittelemaan niin monimutkaisesti sitä, kuinka kysymyksiin vastataan; mietitään kukin tykönään, kirjoitetaan, tavataan, keskustellaan, kirjoitetaan, mietitään.

Yritin piirtää kaaviota siitä, kuinka turhat koukerot saataisiin pois. Vanha keino ei ole aina hyvä, jos voi kehittää paremman.

Sitten päädyttiin sellaiseen torsoon kompromissiin. Onhan siinäkin turhia vaiheita, mutta pelataan nyt näillä korteilla.

Nyt alan tajuta, miksi korealaiset puhelimet ovat usein niin monimutkaisia käyttää.

Onneksi aurinko paistaa joka päivä ja lämmintä on

Lue myös Korean Kaiku: Yksittäispakattu nakki