Suomen uutisia

Luin Suomen uutisia.

Jotenkin tuntuu väkivaltaiselta ja arvaamattomalta maalta jo näin kuukauden etäisyyden jälkeen. Euroopan maissa asuessa tai kulkiessa Suomen erilaisuutta ei niin voimakkaasti huomaa, mutta korealaisesta kulttuurista katsottaessa se jotenkin järkyttää.

Arvaamattomia puukottajia, ammuskelua, HIV-mies, pahoinpitelyjä, juoppojengien tappeluja, varkauksia, ryöstöjä. Sairasta.

En tiedä, onko vika ihmisissä vai yhteisössä, johon ihmiset ovat kasvaneet. Vai onko vika arvoissa, moraalissa ja eettisissä periaatteissa… Vai onko vika pimeydessä, talvessa, loskassa ja ihmisten vähyydessä. Jossain on mennyt jotain pieleen ja pahasti monissa ihmisissä.

Täällä olen nähnyt, kuinka pomo läksyttää alaistaan ulkona. Huutaa kovaan ääneen jalkakäytävällä liikkeen edessä. Alainen pitää käsiä alhaalla ristissä kuin katuva pikkulapsi, eikä uskalla katsoa pomoaan silmiin. Molemmat sellaisia 40-50-vuotiaita miehiä. Mutta tuo kuuluu varmaankin siihen kungfutselaiseen hierarkia-ajatteluun. Siinä toinen kunnioittaa ja tottelee, toinen puolestaan huolehtii ja on reilu.

Voi sekin olla rasittavaa, eikä sitä hierarkioiden tärkeyttä länkkäri omalla kohdallaan helposti huomaa, koska ei ole kasvanut samassa yhteisössä.

Arvaamatonta väkivaltaa, ryöstöjä ja muita epämukavia yllätyksiä täällä ei vaan näytä olevan. Ja jos on, niin ihmiset ovat kuulemma todella järkyttyneitä.

Suomessa turtuu siihen, että kaduilla tapahtuu mitä vain. Väkivaltaisuutta alkaa pitää ihmiseen kiinteästi kuuluvana asiana, vaikka todellisuudessa se taitaakin olla vain villieläimien tapa selviytyä. Onhan Korealla sotaisa ja väkivaltainen historia, eikä rauhaa ole vieläkään solmittu, mutta väkivallan syyt ovat usein olleet peräisin rajojen takaa.

Asiaan mitenkään liittymättä. Jalkapallomuseon masiinasta sai tällaisen kuvan. Minua tuosta kuvasta ei varmaan tunnista. Sulaudun niin hyvin joukkoon. Joopajoo.