Ylämäki alamäki…

Erikoinen viikko. Alkuviikolla paljastunut “mäihä” osoittautui kuplaksi. Eilen asuntoon tupsahti kaksi tyyppiä. Kolme olisi ollut maksimi, nyt ihmisiä on neljä. Jaan huoneen Suomessa asuvan ranskalaisen kanssa. Menetin huoneeni itävaltalaisella, joka oli varannut huoneen etukäteen. En tiennyt, että sellaistakin voi tehdä…eikä tiennyt kukaan muukaan.

Harkitsen siirtymistä asuntolaan, koska siellä on enemmän ihmisiä ja toimintaa. Täällä Hanshinissa on hieman eristyksissä kaikesta, vaikka kävelymatka yliopistolle on vain noin 15 minuuttia. Mutta saa nähdä suostuuko asuntojen ylin kiho vaihtoon. Toivottavasti, sillä tämä nykyinen ratkaisu on syvältä. Siellä pääsisi juoksemaankin. Yliopisto sijaitsee nimittäin jollain valtavalla kukkulalla, siellä on myös monisatavuotisia rakennuksia, jotka irtokoirat ovat ottaneet omakseen. Tai koiranepentujahan ne olivat.

Eilen tuli sentään tutustuttua korealaisten lisäksi taiwanilaisiin, malesialaisiin ja saksalaisiin. Kiinalaisten kanssa oli kiinankielimuuri edessä ja japanilaiset olivat muuten vain sekaisin.

Ostin korealaisen puhelimen. Halusin sellaisen, jossa ei ole lainkaan englanninkielistä valikkoa. Taisi olla virhe, mutta onpahan tekemistä. Viestejä osaan jo lähettää ja ehkä soittaakin, mutta numeroita en osaa vielä tallentaa.

Woori-pankissa kävin tekemässä talletuksen. Hidasta touhua kyllä. Istua sai pitkään, mutta yllättävän nopeasti onnistui talletus. Vuokra on vaivaiset 340 000 wonia eli noin 260 euroa. Sen laski itävaltalainen. Kirjanpitäjätyyppi…

Ensi viikolla alkaisi koulu. Tiedän jo muut kurssit, mutta taisin valita väärän kielikurssin. Otin regular-kurssin, joka onkin kuulemma jo koreaa vähän osaaville. 200 tuntia koreaa. Siinä oppisi, mutta kurssin lähtötasosta ei ole tietoa, tosin ei ole tietoa vielä aloituksesta, paikasta tai mistään muustakaan. Muiden kurssien ajat ja paikat ilmestyvät viikoittain (!) nettiin. Ne pitää sitten siellä tarkistaa. Täällä tuntuu olevan luentopakko aika kova sana. Kyllähän nuo asiat oppisi kirjoistakin, mutta Koreassa opettajat ovat puolijumalan asemassa. Eivät kuulemma osaa ottaa kritiikkiäkään yhtään vastaan.

Väsyttää. Syynä ovat varmaankin käveleminen, raitis siis kuiva ilma ja kahvin juomisen lopettaminen. Kai se tästä lähtee vähitellen.

Niin, ja en saanut työpaikkaa, koska olisi pitänyt olla vähintään 3 kuukautta töissä. Itsellä oli mahdollisuus vain 1-2 kuukauteen. No, nyt jää sitten enemmän aikaa koulun jälkeen. Ajattelin ainakin naapurimaissa pyörähtää. Oikeastaan ihan hyvä vain, kun voi hieman tutustua kulttuureihin ja ihmisiin. Töitä ehtii tehdä Suomessakin. Ja näkeepähän Suomen kesääkin

Kävelyä = harhailua

Tänään piti nähdä buddy ja piti avata pankkitili ja kännyliittymä, mutta sitten siirtyikin tapaaminen huomisaamulle.

Kävelin ympäriinsä, kun ei vielä kannata metrolla mennä (ei ole korttia). Tai voisihan sitä mennä, mutta odottelen vielä, että saan kortin hankittua – sitä ennen pitäisi saada opiskelijakortti. Kai tämä hitaus johtuu siitäkin, että olen eristyksissä muista vaihtareista, jotka ovat International Housessa. Itse asustan yksityisasunnossa. Onhan tässä hyvät puolet, mutta alussa olisi ollut ihan mukava tutustua joihinkin vaihtareihin. No, varmaankin sitten loppuviikolla asiat etenevät. Ja sen jälkeen, kun olen löytänyt yliopiston. Sinne on jokin 3 kilometrin kävelymatka…mutta yritin päivällä oikaista, öh.

Seoulissa alan tunnistaa jo asunnon lähiseudut. Päivän harhailun jälkeen oppii suunnistamaan paikallisten tavoin talojen perusteella. Kaduilla ei ole nimiä ja talojen numerot suurenevat sitä mukaa, kun talot rakennetaan. Vierekkäin voivat siis olla talot numero 15 ja 150. Kyllähän siinä näkee rakennushistorian, mutta talojen löytämiseen se ei auta. Kartta on melko turha kapistus, mutta metroasemat auttavat suunnistamisessa.

Aakkoset, hangul, pitää opetella. Shokkiopettelulla on tullut kyllä opiskeltua jo monia kirjaimia. Shokkiopettelu tarkoittaa sitä, että jos lukee väärin niin sen huomaa eli takseja ei käytetä. Jos kävelee harhaan, niin jaloissaan sen tuntee. Se, jos mikä on tehokasta opettelua ja unikin sitten maistuu.

Hieman erikoista on ollut myös syöminen. Välillä pitää popsia puikoilla, välillä lusikalla. Hieman ruokalajista riippuen. Joidenkin ruokien syöminen puikoilla voi näyttää korealaisten silmissä siltä, että olen joku japanilaisnationalisti. Noin kärjistetysti. Paljon on tapoja, joista ei ole hajuakaan, mutta joka päivä oppii jotain.

Torstaina olisi ensimmäinen orientoivien opintojen päivä. Toivon mukaan moni asia selviää silloin – nyt on ollut oikeastaan pelkkää oleilua pari päivää. Toisaalta lukukausi alkaa vasta maanantaina.

Kuvat ovat naapurustosta. Aamulla huomasin, että pizzalaatikon kannessa haistatellaan. Suomessa syntyisi varmaan jonkin sortin kohu, asetettaisiin pizzalaatikkohaistattelutyöryhmä tutkimaan asiaa, huolestuttaisiin vaikutuksista nuorisoon ja kiellettäisiin pizzat koko maassa.

Hyvä metrokartta

Hyvä metrokartta, mittaa matkat ja laskee hinnat.

Koreassa lopultakin :)

Huhhei, Turkish Airlinesin lento oli paljon paljon parempi, mitä luulin. Itse asiassa paras palvelu ja paras kone, millä olen koskaan matkustanut – etenkin väli Turkista Koreaan.

Kentälle vastaan tullut buddy vei bussilla kaupunkiin. Siellä kävi ilmi yllätys ja kenties vuosisadan mäihä. Asuntolan muutaman neliön jaettu huone vaihtui kesken ajomatkan tavalliseen asuntoon. 3 huonetta, 2 kylpyhuonetta, keittiö, olohuone, telkkari, outo digitalo. Ja ennen kaikkea oma huone.

Asunnossa on tällä hetkellä toinenkin suomalainen, puoli vuotta jo täällä ollut, joten hän on sitten ystävällisesti opastanut arkeen. Melkoista sompailua se onkin ollut. En hahmota kaupunkia vielä yhtään, mutta ehkä helpotusta tulee jo huomenna, kun lähden buddyn kanssa avaamaan pankkitilin ja ostamaan puhelimen. Sitten pitää hankkia opiskelijakortti ja matkustuskortti. Metrolla voikin sitten suihkia pitkin kaupunkia.

Eilen tuli tutustuttua lähiseudun paikkoihin, esimerkiksi hämyiseen baariin, jossa kissat hyppivät pöydillä. Kirjaimellisesti. Ainakin kolme kissaa siellä loikoili. Paikan omistaan ilmeisesti joku elämäntapaintiaani. Ja paikka oli halpa kuin mikä. Koreassahan on tapana, että juoman ostaja saa kaupan päälle myös pikkuruuan. Paikallinen soju-pullo ja jokin lusikalla syötävä munakkaan tapainen maksoi vain 3000 wonia eli alle 3 euroa. En muista paikan nimeä, mutta melko lähellä asuntoa sijaitsee. Suomessa hyysääjät laittaisivat tuollaisen paikan oven säppiin, pöh.

Kaiken kaikkiaan loistava paikka, jonne voisi varmasti jäädä pitkäksikin aikaa. Mutta se vaatisi kyllä kielen opettelemista. Se onkin nyt tärkein tehtävä.

Sää oli ekana päivänä samanlainen kuin Suomesta lähtiessä: lunta ja loskaa. Kämppis sanoi, että oli vuoden huonoin päivä sään puolesta. No, nyt lumet sulivat ja ilma alkaa taas olla kuivaa.

Kuvia (laita hiiri kuvan päälle niin pääset lukemaan lisätietoja):

Selkenevää

1. Lopultakin koulun ilmoittautumisjärjestelmät rupesivat toimimaan jotenkin. Yllättävän vähän tulee kursseja. Englanninkielistä opetusta ei nimittäin ollutkaan aivan niin paljon kuin luulin ja kaiken lisäksi osa harvoista englanninkielisistä kursseista oli päällekkäin. Mitä järkeä??

2. Visa-kortti pitää ilmeisesti pyytää lähettämään Suomesta Koreaan. Huomasin, että kortti on aika paskassa kunnossa, joten joudun sen uusimaan. Saa nähdä tuleeko perille koskaan…

3. Paluumatkan ajattelin tehdä Trans-Siperian kautta. Pitää vain sitä ennen etsiä matkaseuraa…tai sitten matkustaa yksin, mikä lienee melko tylsää. Mikäli tiedät jonkun, joka haluaisi lähteä elo-syyskuussa (minulla joustava aikataulu) Pekingistä tai Vladivostokista Moskovan kautta Helsinkiin, niin kerropa.

Tuska Online

En ole ehtinyt tänne paljon kirjoitella.

Yksi syy on kodittomuus + tietokoneettomuus.

Toinen syy on se, että kursseille ilmoittautuminen on ollut karmeaa säätämistä. SKKU kokeilee tänä vuonna ensimmäistä kertaa kurssi-ilmoittautumista kokonaan online, joten melkoista sekavuutta on ollut. Lisäksi ilmoittautuminen menee omituisten vaiheiden mukaan eli välillä pitää odottaa parikin päivää ennen kuin voi edetä seuraavaan vaiheeseen. Toivottavasti säätäminen jää Suomeen, eikä tarvitse sitten Koreassa mitään suurempia huolehtia.