Olen avannut myös muistikirjatyyppisen KOREAPOLIN.
Tuo ei ole oikeastaan blogi tms. vaan muistikirjaa muistuttava sivusto (englanniksi). Seuraan tuon avulla Korean niemimaata maailmanpolitiikan näkökulmasta.
Kimchi Finlandissa (suomeksi) herkutellaan yhä. Katso: Kimchi Finland.
Niin kuin näkyy tämä blogi on tullut tiensä päähän.
Korean ystävät voivat suunnata ruokapainotteiseen blogiini: http://kimchifinland.wordpress.com.
Korea 2008 kiittää.
Kuten varmaankin päiväyksistä näkee. Blogin kirjoittamisessa on tauko johtuen osittain kiireestä, osittain kesästä – tai no sadekaudesta 
Ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen ja ensimmäistä kertaa Koreassa tuli vastaan riskitilanne.
Oltiin kämppiksen kanssa päivällisellä ja lähdettiin sieltä sitten kävelemään Sungshin Women’s Universityn suuntaan. Eräässä risteyksessä tuli viereen pyörimään sellainen hämärätyyppi, johon ei vielä tuossa vaiheessa kiinnitetty huomiota.
Mentiin kauppaan ja tyyppi seurasi sinnekin. Sellainen erittäin paljon Olli Hokkasen näköinen tyyppi. Vaaleaksi värjätyt hiukset, huppari, reisitaskuhousut ja sandaalit. Ikää varmaan 14-16 vuotta. Näytti aika rähjäiseltä. 160-165 cm, 65-70 kg.
Kaupassa tyyppi seurasi meitä. Ulko-ovella tajusimme, että tyyppi todellakin seuraa. Samalla näimme, että varasti ihan pokkana kaupasta jonkin juoman. Ei sanonut mitään, ei puhunut mitään.
Lähdimme siitä sitten muutaman metrin päästä kaupalta poispäin nähdäksemme seuraako tyyppi todellakin. Juu, tuli siihen taas pyörimään. Pyöriskeli ympärillämme, juomapurkki toisessa kädessä ja toinen käsi taskussa. Mistä sitä tietää, mitä taskussa on; neula, puukko. Hyypiö ei reagoinut mitenkään siihen, vaikka tajusimme, että hän seuraa meitä. Pyöri siinä ympärillä. Oliko mielenvikainen vai aineissa, ei tietoa.
Alkoi jo palaa hermot, mutta eihän tuollaiseen voi miten tahansa suhtautua, koska ei vastannut edes kysymyksiin, mumisi vain ja jatkoi pyörimistään, käsi taskussa. Ei siinä sitten mikään auttanut, 5 minuuttia oltiin paikallamme, eikä hyypiö tajunnut mitään, pyöri vain käsi taskussa.
Sen jälkeen päätimme lähteä kävelemään nopeasti karistaen tollon kannoilta, mutta eikös hyypiö jatkanut vieläkin seuraamista. Siinä tarvittiin sitten sellainen 10 minuutin nopea kävely harhautuksineen ennen kuin iilimato jäi jälkeen.
Hämärä tyyppi.Tuollaisia on tullut joskus vastaan Suomessa, Venäjällä ja Ukrainassa, mutta ei vielä täällä. Ihan terve muistutus kuitenkin, että osaa pitää silmänsä auki lintukodossakin.
1. Hyvää äitienpäivää sunnuntaina. Ja hyvää Buddhan syntymäpäivää maanantaina – sen takia maanantai on vapaapäivä 
Jee.
2. Taipeissa, Taiwanissa riitti tekemistä kolmen päivän aikana. Tuollaiset pikareissut ovat käteviä, ei tule turhaan lorvittua, vaikka siinäkin on puolensa. Taipeissa 3 päivää on max, paitsi jos lähtee luontoon tai muualle Taiwaniin.
2 a) Taiwaniin mennessä Kiina-Taiwanin rajaviranomaiset tutkivat pitkään varsinkin Venäjän ja Ukrainan viisumeita passistani.
Sitten tutkivat passianikin. Se on jo kahdeksan vuotta vanha ja vähän huonossa kunnossa.
Katsoivat, onko sivuja poistettu… Sitten kyselivät, että onko ensimmäinen kerta Kiinassa jms. Sitten lopulta pääsin lentoasemalla eteenpäin ja näky oli melkoinen. Normaalisti seinillä on kännykkämainoksia, mutta Taiwanissa oli seinän kokoisia julisteita, joissa pyydettiin YK:ta tukemaan Taiwania.
Yhdessä luki, että 800 Kiinan ohjusta osoittaa parhaillaan kohti taiwanilaisia ja kuvassa oli lapsia. Taiwan haluaa itsenäisyyttä rohkeasti, mutta tuskin emo-Kiina antaa osien irrota. Melko itsenäiseltä osalta Taiwan kuitenkin vaikuttaa.
2 b) Taipeissa on muutama miljoona asukasta. Sanotaan, että kiinalaiset perinteet ovat taiwanissa säilyneet erittäin hyvin, koska kommunismi ei ole niitä muokannut, kuten mantereen puolella. Kaduilla näki jonkin verran kiinalaista ja varsinkin näinä päivinä buddhalaista toimintaa. Suitsuke tuoksui jopa konepajassa – ja välillä haisi “stinky tofu”. Niin, kuulemma haisee ja maistuu paskalta. Paikallinen erikoisuus. En ehtinyt kokeilla.
Taipeissa on myös käärmekatu, joka jäi itsensä kiduttajalta väliin aikapulan takia.
Ehdin sentään käydä toistaiseksi maailman korkeimmassa rakennuksessa, Taipei 101:ssä. Eihän noissa pilvenpiirtäjissä ole tietyn kerrosmäärän jälkeen mitään ihmeellistä. Maisemat ovat aina melko samanlaisia.
Kuten näkyy, ylhäällä ei ole mitään nähtävää. No, kieltämättä tuo näyttää kuvasta katsottuna paljon mielenkiintoisempaa kuin ikkunasta katsottuna. Hö.
Erityisesti huomiota kiinnitti Hello Kittyn kaikkivoipaisuus. Kittyn avulla myytiin mm. vaatteita, kännyköitä, ruokaa, puhelimia; laitetaan Kitty näyteikkunaan, niin jopas tulee asiakkaita. Iik.
Asuin Eight Elephants -hostellissa. Ihan siisti, halpa, pari kuuden sängyn huonetta, 1-2 hengen huoneita. Olin tuollaisessa kuuden hengen huoneessa. Loistava ilmastointi ja mukava henkilökunta.
Oma avain, yksi viihtyisimmistä hostelleista, joissa olen ollut. Melko paljon amerikkalaisia ja englantilaisia. Jotenkin sellainen hipahtava paikka…tai ainakin ympäristön tiedostava nykykielellä ilmaistuna.
Sijainti on hyvällä paikalla, Guting-metroasema muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ja Gutingista puolestaan pääsee keskusasemalle muutamassa minuutissa. Lisäksi lähellä sijaitsee yksi night market, yöksi avattava tori ja ravintoloita. Noiden marketien tienoille yöelämä sitten keskittyykin Taipeissa. Monet baarit on jostain syystä “naamioitu” café-nimen alle.
Taipei on likaisempi ja köyhemmän oloinen kuin Soul.
Tosin hostellissa tapaamani amerikkalais-italialaisen Angelon mukaan manner-Kiina on paljon likaisempi. Ihmiset Taiwanissa olivat keskimäärin huonommassa kuosissa kuin korealaiset. Sen selittänee ruoka, jossa tuntui olevan rasvaa melko paljon verrattuna korealaisten ruokaan.
Taipeissa söin ensimmäisen oikean pizzan yli kahteen kuukauteen. Maistui kieltämättä hyvältä ja epäterveelliseltä…
Tällaista naposteltavaa kaipaisi Suomeenkin. Friteerattua tofua, tulista kastiketta. Parhaimpia maistamiani tofuruokia. Ei tosin kovin rasvatonta (mikä tässä Koreassa on, että heti iskee terveyspoliisi pintaan, kun on vähänkin rasvaista ruokaa…).
No, oli Taipeissa kyllä paljon kauniitakin ihmisiä…tai sitten he vain erottuivat huonokuosisten joukosta. Lisäksi tuntui siltä, että lähialueilla oli paljon amerikkalaisia…oli niitä mukaviakin, mutta sitten on näitä meluavia punaniskoja, jotka urpoilevat kaduilla kuin maailman omistajat. Soulissa nuo ehkä keskittyvät Itaewoniin…ja koska sen tietää, niin Itaewoniin ei tule mentyä enää koskaan. Silti enemmän pistävät silmään jättikokoiset länkkärit…en tiedä vaikuttavatko geenit vai ravinto, mutta jotain on länsimaissa pielessä noin esteettisesti ajatellen…
Taipei oli myös vihreämpi kuin Soul. Ensimmäisenä tuli mieleen, että saavuin Suomeen, mutta palmut pilasivat tunnelman 
Ja, ah, kuinka helppoa oli suunnistaminen, koska kaduilla oli nimet. Tai niin luulin, mutta huomasin sitten, etten lukenut nimiä. Nopeampaa oli suunnistaa rakennusten avulla. Sen olen huomannut, että koska en enää tuijota katujen nimiä, niin en eksy kaupungeissa. Jotain Soul on opettanut
2 bb) Skootterit. En muista varmaksi, mutta muistelen lukeneeni jostain, että Taipeissa on maailman suurin skootteritiheys. Sen kyllä huomaa. KAIKKI ajoivat skoottereilla. Mummot, perheet (isä+äiti+lapsi samalla kulkupelillä), melko nuorelta näyttävät lapset ja koira. Kyllä, corgi istui skootterissa, kun isäntä paineli menemään. Skoottereille on risteyksissä omat odotusalueet. Lisäksi niitä tulee vastaan jalkakäytävillä ja joka paikassa. Ei niillä ole liikennesääntöjä. Pian sitä oppii kuitenkin väistelemään. Kävelee vain tarpeeksi lähellä seinää. Ihme sakkia. Sätkä huuleen ja skootterin selkään. Ajattelin kuvasarjaa; skootterilla ajavien kasvot. Tulee heti kuvasarjan nukkuvat talovahdit jälkeen
Taipeilainen parkkipaikka. Piste.
2 bbb) Kaakelit. En tajua, miksi taipeilaiset vuoraavat liikkeiden edustat vastaavanlaisilla kaakeileilla, joita käytetään kosteissa tiloissa. Ainakaan minun kenkäni ja sateen kostuttamat kaakelit eivät sopineet yhteen. Muutaman kerran heitin melko loistavat breakdancet. Välillä oli kuuma, yli 30 astetta ja välillä satoi kuin saavista, joten tanssaajalla valui hiki. Mutta kosteus teki hyvää hipiälle, koska Soulin ilmasto on kuiva.
Kylpyhuone? Ehei. Ihan tavallinen katu. Liukas.
2 c) Oli hienoa käydä Taiwanissa, mutta vielä hienompaa oli palata Souliin. Jokin selittämätön juttu Soulissa on. Lentokentällä Taiwanissa piti mennä huutavan teinityttölauman reunustaman käytävän läpi. Ilmeisesti odottivat jotain paikallista tähteä saapuvaksi vai olivatko kuulleet breakdance-esityksestäni? Viimeistään tuossa vaiheessa rupesin miettimään, mikä ihme saa ihmiset noin suuriksi faneiksi.
Vähän tuon jälkeen joku kiinalainen menetti hermonsa jonotuksessa ja rupesi huutamaan virkailijalle. Sitten tuli iso poliisi ja vei tyypin pois. Pieni oli tyyppi, mutta rohkeutta ei puuttunut.
3. Ilmeisesti opiskelen kesäkuukaudet täysillä koreaa. 5 päivää viikossa. Joka päivä 4 tuntia. Syksyllä olisi tarkoitus tehdä sama korkeammalla tasolla. Sen jälkeen pitäisi osata koreaa auttavasti.
Tuskaahan tuo kesä tulee olemaan, mutta pakko opetella koreaa nyt, kun on mahdollista. Eikä täällä oikein mistään saa kiinni, jos ei opettele kieltä.
Oli muuten hauska huomata, että Taiwanissa kiinaa lukiessa poimin vain samoja kirjaimia kuin on koreassa. Koreaan on näköjään valittu ne selkeimmät ja suurimmat merkit kiinasta Elokuussa olisi lomaa, mutta saa nähdä pääsenkö Suomeen, koska lentolippujen hinnat ovat vielä tuossa vaiheessa melkoiset. Anskattoo.
4. Lopetin kynsien lyhentämisen puremalla. Aikansa kutakin…noin 20 vuotta siis…
5. Nyt olen kuukauden yksin omassa huoneessa Sitten pari viikkoa ja muutan toiseen omaan huoneeseen, jos lupaukset pitävät Jee.
Muita kuvia TAIWANISTA:
Pahoittelut heijastuksesta. Otettu näyteikkunasta. Oli siinä ja siinä, etten mennyt ja ostanut itselleni tuota kuvan hymyilevää, punaista kalaa. Ja ne, jotka väittävät, että kaloilla ei ole tunteita voivat juosta mereen. Katso, vasemmalla selvä yrmy, kuvassa myös yksi apaattinen.
New York? Ei, ihan Taipei. Ihmiset puhuvat monissa paikoissa englantia…vaikea on välillä uskoa, että kyseessä on pala Kiinaa.
Yleinen näky. Kuvan koira oli jalkakäytävällä ensin selällään, rupesi sitten pyörimään. Monissa ravintoloissa lemmikkinä on kissa tai koira. Suomalainen Hygieniaviraston Ylitarkastaja olisi varmasti sydänhalvauksen partaalla, mutta mitä väliä loppujen lopuksi…
Pala sisäpiirin vitsailua. “Päissäsä!”, “Turha siinä on pääkalloa leikkiä!”
Taiwanin pörriäiset. Tuon skootteripaljouden jälkeen Soulin skootterit eivät tunnu enää miltään.
Takaisin Koreassa
Korealainen koulutusjärjestelmä uskoo tankkauksen voimaan. Samaan kuin kiinalainenkin. Suomessa on tottunut siihen, että yrittää tajuta, mistä asiat johtuvat. Pänttääminen tulee mieleen vain, kun aikapula yllättää. Täällä ei kuitenkaan ehdi tajuta, koska vauhti on niin nopea, joten pitää tankata.
Viime viikot olen yrittänyt opiskella koreaa. Jotain on tarttunut haaviin, mutta sanojen opettelu vaatisi enemmän aikaa. Se johtuu enimmäkseen siitä, ettei korean sanoille ole mitään kontekstia. On paljon helpompi muistaa esimerkiksi venäjän tai italian sanoja, koska ne voi aina johtaa jonkin toisen kielen sanasta.
Ehkä jonakin päivänä jokin loksahtaa ja korea alkaa sujua jouhevammin.
Ja perjantaina viikonloppumatkalle Taiwaniin. Ei kyllä huvittaisi lähteä, mutta kai se on ihan ok reissu. Matka tuli varattua pari kuukautta sitten, eikä silloin ollut tietoa nykytilanteesta. Kai sitä pitäisi enemmän Soulin ulkopuolellakin käydä, mutta helposti tänne jämähtää, sillä jokainen päivä tuntuu menevän ohi nopeammin kuin ehtii huomata.
Videolla ihmeellinen kämppä. Aluksi jaettu huone, jossa olen siis nyt (13.5.) yksin. Kohta muutan viikoksi yhden hengen huoneeseen (videolla ekana eteisessä näkyvä ovi) ja kesäkuussa keittiön jälkeen näkyvään huoneeseen.
Hiljaiselo johtui muun muassa kokeista, jotka ovat onneksi nyt takana…tai siis ennen kuin loppukokeet tulevat touko-kesäkuussa. Viimeinen välikoe oli sunnuntaina…
1. Flunssa oli sitkeä, mutta lähti, kun kävin hakemassa rohtoja koulun terveydenhoitajalta. Täällä ei ole uusintakokeita, joten rohdot ovat sen mukaisia. Hoitavat takuulla kuntoon. Kolme tuollaista kuvassa näkyvän kaltaista pussillista vetäisin kahden päivän aikana ja tauti lähti. Koska uusintakokeita ei ole, niin sairaanakin on osallistuttava. Siksi tuollaisia rohtopaketteja tehdään. Ei siinä yksi burana auta.
2. Kokeisiin valmistautumisessa tuli pienoinen kiire. Sitä kun ajattelee, ettei ole mitään kiirettä, niin ei mitään teekään. Sitten onkin yhtäkkiä paperi edessä. Korean koe meni ok, mutta economicsin koe taitaa olla siinä ja siinä. Piti laskea, enkä viitsinyt opetella yhtään kaavaa. Toivottavasti päättelemällä meni edes jotenkin päin.
3. Selvisi tuona aikana sekin, että olen Koreassa myös syksyn. Liian hyvä paikka, että kannattaisi jättää puoleen vuoteen, jos on mahdollisuus pitempään. Olen huomannut senkin, että olen tupajumiutunut Souliin. Aikaisemmin oli hirmuisia matkustussuunnitelmia, mutta nyt sitä vaan on Soulissa. Onneksi on sen verran iso paikka, ettei heti kyllästy…
4. Suomen kesä on vähän kinkkinen. Koska lentoliput maksavat kesäkaudella aivan älyttömiä. Tosin Aeroflotilla pääsisi edullisesti, mutta en vieläkään aivan luota kyseiseen yhtiöön. Ovathan he tietysti parantaneet, mutta maine on aika lujassa…Saa nähdä, milloin pääsen Suomeen. Syyslukukausi alkaa vasta syyskuussa, joten aikaa kyllä olisi. Toisaalta voisi yrittää etsiä töitäkin.
5. Huomenna pääsisin jonkin uuden firman avajaisiin. Pitäisi laittaa puku päälle ja edustaa “ulkomaalaista”. Näyttää kuulemma investoijien silmissä hyvältä, kun paikalla on ulkomaalaisia. Kai tuonne voisi mennä, vaikka ei olekaan hyviä kenkiä…verkostoitumista, suhteita, ei niistä haittaakaan ole. Vaikutti muutenkin kiintoisalta firmalta; jokin it-yritys, jonka yksi toiminta-alue on liiketoimintatiedon hallinta.
Tällä sitkeä flunssa lopultakin lähti. Tai kolmella tuollaisella annoksella.
Puhdistavat täällä sitten talotkin. Aamulla herätessä seinällä roikkui 4-6 hämähäkkimiestä.
Ei täällä pizzaa ole tullut syötyä…kahteen kuukauteen, mutta korealainen pizza maistuu oikeastaan paremmalta. Ja terveellisemmältä. Sellainen piiraan ja pizzan välimuoto.
Korean luokan seinällä on tällainen. Ei sitä aina uskoisi, että on yliopistossa. Vaikuttaa välillä ihan lukiolta.
Löytyy Soulista noita melko suomalaishenkisiäkin paikkoja…
Korealainen flunssa on kuulemma sitkeä ja vahva.
Toivottavasti pääsen flunssasta kuitenkin pian eroon. Hieman korealaisia nauratti, koska olen flunssainen tähän vuodenaikaan; ulkona on lämmintä ja aurinkoista. Epäilen, että johtuu juuri siitä.
Jos flunssa iskee, niin suurin osa korealaisista suosittelee kuvassa näkyvää lääkettä flunssan karkoittajaksi. Lisäksi pitää tietysti nappailla pillereitä.
Hyvin tuntuu tehoavan. Eilen join pullollisen ja aamulla oli jo parempi olo.
Taikalääkkeen hinta on sellaiset 500-1000 wonia (eli muutamia kymmeniä senttejä euroissa).
Flunssainen viikon alku. Vaikka sää on melko kesäinen, niin vilustuin lauantaina, kun olin kirsikkapuupiknillä Han-joen rannassa.
Tuulista oli ja ilmeisesti siitä tuli flunssa. Ei ole Corsodylia mukana, joten en ehtinyt flunssaa estää.
Sattui flunssa vielä surkealle päivälle, sillä tänään pidin esitelmän Korean nationalismista. En muista tarkkaan, miten meni, mutta pääasia, että on ohi.
Ei tuollaista flunssassa pitäisi tehdä, englanniksi ja vielä aiheesta, joka ei ole kovin tuttu.
Koreassa on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että eivät ole oikein ajatukset pysyneet perässä. Joskus se on ihan hyväkin.
Luultavasti haen kuitenkin myös syksyksi tänne, jotta ehdin oppia korean kieltä. Nyt sitä ei ole oikein ehtinyt opiskella, koska on pitänyt lukea muita aineita ja väsätä esitelmiä.
Ööh, pakko ilmeisesti ostaa kortti kuntosalille, vaikka olen aina pitänyt kuntosalilla huhkimista tyhmänä – jos kerran voi mennä luontoonkin. Mutta ei täällä voi – eli kortti pitää hankkia.
Jotenkin on kadonnut kirjoittamisesta fokus, mutta kai se kohta palaa.
Voi johtua flunssasta.
Voi johtua muustakin.
Viime aikoina olen miettinyt lähinnä sitä, että hakisin vielä toiseksi lukukaudeksi opiskelemaan. Puoli vuotta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta.
Sitä paitsi en ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi missään muussa kaupungissa. Olo on jopa parempi kuin silloin, kun muutin idästä Tampereelle.
Samalta kuitenkin tuntuu. Ensin on sellainen olo kuin olisi hukkumaisillaan ja sitten nousee viime hetkillä pintaan ja hengittää. Alussa on hämmentynyt ja sekava. Vasta sitten tajuaa asioiden hienouden ja kaikki mahdollisuudet.
Soul tuntuu kotoisammalta kaupungilta kuin yksikään muu. Sopii mentaliteettiini täydellisesti. Kaiken lisäksi ihmiset ovat iloisia ja avoimia, mutta eivät ylisosiaalisia.
Tuo merkitsee paljon, koska yleensä eli aina ympärillä olevien ihmisten olemus vaikuttaa niin paljon minuun.
Tällä hetkellä tuntuukin kovin järkyttävältä, että palaisin kovaan Suomeen. Arvelen, että parin kuukauden kuluessa olisin taas olotilassa, joka korventaa sisältäpäin.
Tietysti ulkomailla on aina ulkomaalainen, mutta jos plussat ja miinukset kasataan, niin Soulissa viihtyisin pitempäänkin. Ans kattoo ny…
Joka tapauksessa tuntuu, että olen löytänyt maanpäällisen paratiisin. Se on varmaan aika hyvä juttu ihmiselämässä…
Korean historiasta kertovassa museossa…ööö….eikös tuo ole Homer Simpson?
Joskus kotiin tulee mentyä tähän aikaan. Nöyryytys.
